Hallituksen pöydältä pursuaa esityksiä hengästyttävällä vauhdilla. Tavaraa tulee siihen tahtiin, että media pureskelee päivittäin yhden ison aiheen ja tarttuu seuraavana päivänä uuteen, vähintään yhtä järisyttävään mullistukseen. Esitykset konkretisoituvat vähitellen lainsäädännöksi ja arkeen vaikuttaviksi asioiksi.
Lausuntokierroksella saadaan onneksi kiinni epärealistisimmat esitykset. Esimerkiksi hallituksen innostunut esitys alkolukkokokeilun ulottamisesta kaikkiin rattijuoppoihin sai nolon lopun, kun Helsingin käräjäoikeus takoi päähän vähän perustuslakia.
Leikkausten nimissä järsitään myös perustavaa laatua olevia järjestelmiä, jotka osaltaan mahdollistavat yhteiskunnan dynamiikan. Näin avataan purkuputki asioille, joiden puolesta on taisteltu vuosikymmeniä ja joiden ansiosta Suomi tunnetaan maailmalla (entisenä?) tasa-arvon mallimaana.
Lasten subjektiivisen päivähoidon rajoitus on konkreettinen esimerkki latautuneesta ideologisesta päätöksestä samalla, kun kotihoidontuen rajoitusyritykset kilpistyvät kotihoitopuolueiden vastustukseen.
Seuraavaksi ne haluavat varmaan takaisin vanhan sukunimilain ja yhteisverotuksen.
Kilpailukykysopimuksen paikallisen sopimisen innokkaimmat kannattajat kuulivat vain yhden totuuden. Paikallisen sopimisen pitää tietenkin olla sopimista, ei sanelua. Ne ovat eri asioita, vaikka alkavatkin samalla kirjaimella.
Merkillinen episodi nähtiin, kun kokoomuksen – anteeksi, keskustan – liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esitteli taksiliikenteen muutokset ja liikenneinfrastruktuurin yhtiöittämisesityksen samaan hengenvetoon.
Taksiliikennettä kuohuttava keskustelu on melkein onnistunut hautaamaan alleen sen suuremman asian. Yhteisillä varoilla rakennettujen teiden, raiteiden ja väylien pilkkomis- ja myyntioptio on aivan eri mittaluokassa kuin taksiliikenne. Infrastruktuurin yhtiöittäminen valtionyhtiöön ei välttämättä merkitse yksityistämistä, mutta nimenomaan mahdollistaa sen.
Politiikkaan pikavisiitille tulevia tulos tai ulos -johtajia on ihasteltu siitä, etteivät he ainakaan aja omaa etuaan. Nämä energiapakkaukset kertovat vetäytyvänsä kauden jälkeen, mutta muuttavat ensin lainsäädännön mieleisekseen.
Bernerkin on luvannut tehdä kaikkensa yritysten eteen. Ajattelu on selkeimmillään infran yhtiöittämisessä. Vastedes pitäisi maksaa jollekin pilvipalvelulle teiden käytöstä, kun omaisuus on ensin hankittu yhteisillä varoilla.
Varakkailla henkilöillä on tapana tuhertaa siitä, että he ovat aina joutuneet tekemään töitä viikkorahan eteen. Ikään kuin Bernerin ikätoverit eivät olisi joutuneet paiskomaan töitä nuorena. Navetassa, pellolla ja metsässä piti tehdä töitä, mutta viikkoraha ei kuulunut diiliin.
MIRJA NIEMITALO