Soisin näkeväni enemmän puuroa lautasilla. Haluan hehkuttaa uuden sadon ja puuroviikon tai puurovuoden puolesta.
Hyvään ja herkulliseen aamuruokaan, terveelliseen välipalaan ja lohdulliseen iltaruokaan on tarttunut turhaan jonkinlainen väheksytyn leima. Ihmettelen, missä vaiheessa ja miksi.
Epäselvyyden hunnulla voi hämätä. Brändätyn tuotepaketin kuvat on valittu niin, että lapsi muistaa sen kaupanhyllyltä ostoskärryihin haluta. Saman paketin iskusanat puhuttelevat vanhempia, kun vakuuttavat, että paketissa on terveyttä edistäviä aineita. Vai onko ostospäätöksen tekijä kuitenkin vanhempi, joka haluaa, että aamiaishetki hoituu nopeasti.
Se, mitä jonkun ”tuotteen” kyljessä lukee, ei aina kerro koko totuutta, vaan jonkun valitseman osan asioista. Vilja mielletään usein pelkän hiilihydraattien ja kuidun lähteeksi, mutta siitä saa paljon muuta. Se on hyvä proteiinilähde ja siitä saa vitamiineja ja kivennäisaineita, joista ei turhaan puhuta suojaravintoaineina.
Perusruoka riittää pitkälle, jos se on oikeanlaista. Vitamiineja ei siis tarvitse hamuta purkista, vaikka ne ovat elintärkeitä hyvinvoinnille. Aidon ja näennäisen ruoan välinen ero kannattaa mielestäni arvioida uudelleen joka kauppamatkalla.
Huonosta ei saa hyvää, vaikka kuinka tuunaisi. Siinä ei teelusikallinen seesaminsiemeniä tilannetta muuta miksikään. Ehkä ne puhdistavat omaatuntoa.
Aito, käsittelemätön viljatuote, sellainen kuten lähiviljelijän kaurasta tai ohrasta tehdyt hiutaleet, ovat jotain paljon enemmän. Ne ovat monta askelta edellä ulkomailla maissijauhosta prosessoidut ja viimeistelynä sokerilla huurutetut murot ja krinkulat.
Viljatuotteet ovat perusruokaa, joita on hyvä syödä joka aterialla.
Suomalaisessa, hyvin hoidetussa pellossa vilja kasvaa täysipainoisesti, avoimen taivaan alla ja ilman geenimuunteluja.
Vaikka sääolot sitä välillä kurittavat, uutta satoa saadaan varastoihin syksyisin. Kotimaisen viljan matka pellolta pöytään kulkee puhtaasti ja turvallisesti.
Tieteellä puuron terveellisyydelle saatiin vahvistus, kun viime vuonna Harvardin yliopisto julkaisi ennennäkemättömän tutkimuksen, jonka voi tiivistää helposti. Siinä seurattiin neljännesvuosista 74 000 naista ja 44 000 miestä Yhdysvalloissa. Lautasellinen puuroa päivittäin – siis sitä oikeaa puuroa – vähensi sydän ja verisuonitauteihin kuolemista merkittävästi. Jo 28 gramman päiväannos täysjyväviljaa vähensi tutkittavien kuolleisuutta viidellä prosentilla. Huikeaa.
Ryynejään ei kannata ikuisuuksia siellä kaapissa muutoinkaan säästellä. Nyt lähituottajilta saa uuden sadon aineksia, oikeaa uutispuuroa varten. Ei sitä entisaikaan turhaan hartaudella nautittu, se oli merkityksellinen tapahtuma. Pysähdyttiin olennaisen äärelle. Ensi talvenakin saamme vatsaamme puuroa ja elämä jatkuu. Tekisi mieli sanoa, että tilanteessa oli niitä elämyksiä enemmän kuin missään digikokemuksessa koskaan.
Marjametsien flavonoidi- ja vitamiinipommit kannattaa kuljettaa kotipöytään. Puuroja riittää eri versioita maisteltavaksi, ja ne voi keittää siitä, mikä milloinkin parhaalta maistuu.
Omalla lautasellani on tällä hetkellä kauraa, sekä pari lusikallista mökkipihan pensaista peräisin olevaa mustaherukkahilloa. Kuoret ovat mukana tietysti. Ai että!
JOHANNA HEIKKILÄ