Viime aikoina on esiintynyt uutisia sodan uhkasta. Se on merkki Kremlin propagandan vaikutuksesta. Monien hyökkäämättömyyttä puoltavien syiden joukossa keskeisin on Putinin ikä. Kello käy vääjäämättä ja samalla valta-aseman menettämisen todennäköisyys kasvaa. Putinin istuimen heilumisesta on varma merkki kiihtynyt uhkailu lännen suuntaan.
Pitääkseen venäläisten rivit suorina Kremlin täytyy koventaa retoriikkaa, jonka mukaan länsimaat ja Nato ovat muka hyökkäämässä Venäjälle. Kansalaisten ainoa turva on Putinin hallinto. Sodan vastainen kritiikki halutaan lakaista pimentoon. Kaatuneiden sotilaiden äitien kärsimys sanoitetaan tarpeelliseksi ja kunniakkaaksi uhraukseksi äiti-Venäjän itsenäisyyden puolesta.
Suomen liittyminen Natoon ja DCA-puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa on pidäke, jota vastaan ei mielipuolisinkaan valtiojohto tule hyökkäämään.
Suomi ei kuulu Putinin etupiiriin, jonka varmistamiseksi käydään sotaa Ukrainassa. Etupiiriajattelu vahvistui Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä 1990-luvun alussa. Sen seuraajaksi perustettiin IVY ( Itsenäisten valtioiden yhteisö), jonka jäsenvaltiot olivat Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Georgia liittyi yhteisöön joulukuussa 1993 ja erosi 2009. Myös Venäjän aggression kohteeksi joutunut Ukraina lopetti osallistumisensa IVY:ssä vuonna 2018. Tähän ryhmään eivät kuuluneet Baltian maat eikä Suomi.
Jo tuolloin Venäjän ja Suomen uusien suhteiden neuvotteluissa mainittiin suomalaisten vapaus liittyä Natoon. Myöhemmin Putin on väläytellyt jopa Venäjän Naton liittymistä virkakautensa alussa vuonna 2000.
Näistä merkeistä voi päätellä, että Putin ei koe Natoa/Suomea sotilaallisena uhkana. Todellinen uhkakuva on etupiirivaltioiden kehittyminen ja länsimaistuminen. Se aiheuttaisi varmasti venäläisten tyytymättömyyttä oman maansa olosuhteisiin. Kyse ei ole maa-alueiden määrästä, joita Venäjällä riittää. Niiden kehittämisessä nykyaikaan on haastetta enemmän kuin riittävästi.
Venäjän sodankäyntitaktiikka ei purisi Suomeen. Sen strategiaan kuuluu pääkaupungin ja muiden kaupunkien pommittaminen maan tasalle, jonka jälkeen koko valtio lamaantuu ja antautuu.
Suomen vahvuus on hajauttaminen. Tämä on nyt muistettava rauhan aikana ja maata on kehitettävä tasapainoisesti.
Tarvitaan järkevää poliittista ohjausta. Väestön keskittäminen muutamaan kaupunkiin ei ole viisasta.
Ilpo Pernaa
Kauhava