Väitöskirjatutkimuksessani vuonna 1980 empiirisesti osoitin, että organisaatiossa hallinnon laajuus ja rakenne pitäisi sopeuttaa organisaation henkilöstömäärään ja infrastruktuurin tasoon. Ellei niin tapahdu, suorituskyky ja talous romahtavat. Näin on käynyt Suomen organisaatiolle, jonka kuntarakenne perustuu aikaan, jolloin nimismiehen piti ratsain ehtiä päivässä kuntarajalle ja takaisin.
Digiaikana Suomessa on edelleen 309 kuntaa. Kuntien mediaanikoko on 5 967 asukasta. Puolet kunnista on siis alle kuuden tuhannen asukkaan kuntia, joissa kuitenkin ovat hallinnon edellyttävät virat, toimet ja lukuisat luottamuselimet. Kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien kokouspalkkioihin kuluu vahvasti aliarvioituna 50 M€ vuosittain, neljän vuoden aikana siis noin 200 M€, josta 30–60 M€ menee puolueveroihin. Lisäksi kuntakohtaisesti maksetaan ns. ryhmärahoja puolueille. Kuntien runsaat hallintoelimet tarjoavat myös puolueille maan laajuisesti runsaan joukon luottamustehtäväpaikkoja ja uskollisen kannattajajoukon.
Vasemmistohallitus sai aikaan soten. Eduskuntavaaleissa kansa tuomitsi soten ja soteen syyllisen keskustan. Keskusta hävisi, sote jäi. Jotta sote näyttäisi perustellulta, soten budjetit olivat – suunnitellusti – pahasti alimitoitetut, ja jo nyt on paljastunut soten loppumaton kustannuskriisi.
Pelkästään palkkaharmonisoinnin kumulatiivinen vuotuinen kustannuskin nousee loputtomiin miljardeihin, mitä ei liene lainkaan otettu huomioon. 222 670 henkilöä kunnista siirtyi soteen, mutta siitä huolimatta on perustettu lukematon määrä kallispalkkaisia uusia hallintotason virkoja sen sijaan, että olisi siivottu kunnista siirtyneitä tuhansittain päällekkäisiä hallinnollisia virkoja ja satsattu hoitajiin ja lääkäreihin. Verotusoikeus sotealueille olisikin täysi katastrofi.
Puolueiden aluevaltuustopaikkakohtaiset vuotuiset puoluetuet ylittänevät kahdeksan miljoonaa euroa, kokouspalkkiot vähintäänkin kymmeniä miljoonia. Hallitusten puheenjohtajien palkkiot 7 000–30 000€ vuodessa, hallitusten jäsenten kokouspalkkiot, tarkastuslautakunnat, aluevaalilautakunnat, kansalliskielilautakunnat ja Lapissa pakollinen on saamen kielen lautakunta merkitsevät myös lukuisien miljoonien kokouspalkkioita ja -kuluja. Pakollisten toimielinten lisäksi aluevaltuustot voivat perustaa lautakuntia, jaostoja ja neuvostoja.
Hallintohimmeli on puolueille todellinen tukien ja kokouspalkkioiden kultakaivos. Kokouspalkkioiden lisäksi kokoustajille voidaan maksaa korvausta ansionmenetyksestä ja kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon järjestämisestä tai muusta vastaavasta syystä sekä matkakustannusten korvausta ja päivärahaa. Lisäksi yksittäinen aluevaltuustoedustaja voi saada tukea jopa 10 000€ vuodessa omiin tarpeisiinsa!
Soten piti vähentää hallintoa mutta ainakin kustannukset ovat karanneet käsistä. Uudistus tehtiinkin puolueille, ei kansalaisten terveydelle. Kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen, aluevaltuuston, hyvinvointialuaan hallituksen ja eduskunnan valiokuntien jäsenyyksiä kerännyt kansanedustaja ansaitsee sievoisen eläkettäkin kartuttavan potin.
Soten jälkeen kuntien henkilöstömäärä on noin 211 500. Sote-uudistuksen rahoituslaki määrää, että Manner-Suomen kuntien tuloveroprosentit laskevat 12,64 prosenttiyksikköä vuonna 2023 ja vastaava summa siirtyy valtion verotukseen. Nämä kunnat eivät voi siis muuttaa vuoden 2023 kunnallisveroprosenttejaan, mutta jo nyt kuuluu pikkukunnista vaatimuksia veroprosentin nostoon seuraavina vuosina. Vuonna 2022 ennen sotea valtionosuuksien summa oli noin 10,7 Mrd€, mutta kunnallisverotuottojensa lisäksi vuonna 2023 kunnat saavat valtionosuuksia yhteensä 3.5 Mrd€.
On selvää, että soten jälkeen kuntien hallitusten, valtuustojen ja muiden luottamuselimien jäsenten määrä pitäisi ainakin puolittaa. Miksi sitä poliittisesti vastustetaan, selviää edellisestä. Mutta sekään ei riitä. Valtionvarainministeriön mukaan julkista taloutta tulisi vahvistaa vähintään yhdeksällä miljardilla eurolla seuraavan kahden vaalikauden aikana.
Nykyisellä kunta- ja hyvinvointialuerakenteella julkisen talouden tasapainottaminen romuttamatta kansalaisten ja yritysten elinvoimaa on ratkaisematon yhtälö.
Hallitusten toteuttamat ja hallitusneuvottelujen suunnittelemat leikkaukset ja säästöt ovat vain ostovoimaa ja työllisyyttä heikentävää näpertelyä. Se, mitä pitäisi pikimmiten tehdä, olisi valtion talouden pelastava mittava kuntauudistus. 309 kunnan vähentäminen esimerkiksi 77 kuntaan eli neljäsosaan mahdollistaisi vaalikaudessa alakanttiin arvioiden yli 5 miljardin euron palkkasäästöt.
Kuntauudistusta vastustavien perustelu, että henkilöstöä ei uudistusten jälkeen kuitenkaan vähennetä, ja palvelut vaan kunnan laitamilla heikkenevät, johtuu osaamisen puutteesta, huonosta johtamisesta ja laskutaidon puutteesta. Nykyisistä kunnan/kaupunginjohtaja- ja johtoryhmätason henkilöstön palkoista kertyisi noin 0,7 Mrd€ ja 20 000 päällekkäisen hallinto- ja muun henkilöstön todellisista palkoista ainakin 4,4 Mrd€:n säästö vaalikaudessa.
Kolmasosa kuntien tämänhetkisestä henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Isoissa kunnissa eläköityminen voitaisiin korvata sisäisillä järjestelyillä, pienissä kunnissa ei. Eläköityminen hoitaisi osan säästöistä. Lisäksi soteen siirtyvien kuntien ja kuntayhtymien omistamien noin 20 miljardin euron rakennusten realisoinnista kertyisi miljoonia myyntivoittoina ja vuokrasäästöinä.
Valtionosuuksia niukentamalla voidaan kuntia ’ohjata’ järkevään toimintaan. Vastoin yleistä luuloa, juuri isot kunnat mahdollistaisivat elävät kylät ja koko maan pysymisen asuttuna. Kunnille jäävät tärkeimmät tehtävät, koulutus ja elinkeinopolitiikka, hoituisivat koordinoidusti isoissa kunnissa, pienten hartiat eivät niihin riitä.
Toki rutina liian pienten kyläkoulujen lopettamisista jatkuisi, mutta isossa kunnassa mm. etäopetuksella ja eri kouluissa kiertävillä opettajilla voidaan nykyistä taloudellisemmin tarjota monipuolisempia opintoja.
Pikkukuntien aiheuttaman erittäin runsaan pendelöinnin vinouttama tuloverojen kohtaantuminen myös pääosin korjaantuisi kuntia yhdistämällä, ja resursseja voitaisiin ohjata taloudellisemmin ja koordinoidummin mm. julkiseen liikenteeseen ja elinympäristön kehittämiseen.
Vaalikaudessa kuntien vähentäminen ja uudelleenorganisointi mahdollistaisi kunnallisveron reilun alennuksen ja mahdollistaisi vaalikaudessa vähintään 5 Mrd€:n säästön veroista ja valtionosuuksista. Sotealueiden ja ministeriön löysästä hallinnosta voisi myös säästää muutaman miljardin.
Sadan tuhannen uuden työpaikan luominen on mahdollista ainoastaan ostovoimaa ja yritystoimintaa edistämällä. Työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, eivät merkittävästi valtion tukia hamuaviin ympäristöteknologiayrityksiin. Kunta- ja valtionhallinnon henkilöstörakenneuudistus vapauttaisi kymmeniä tuhansia koulutettuja ja oppimiskykyisiä työntekijöitä sadan tuhannen uuden työpaikan tavoitteeseen ja vähentäisi maahanmuuttotyövoiman tarvetta. Vain yksityisen sektorin työpaikat ja yritystoiminta kerryttävät julkisen talouden tasapainottamisen edellyttämää verovarantoa.
Sote runtattiin kasaan parissa vuodessa, ehkä kuntauudistus voitaisiin toteuttaa ainakin vaalikaudessa jolloin VM:n kaipaamat miljardit saataisiin kokoon viimeistään kolmannella vaalikaudella, ja jatko olisikin sitten vakaampaa.
Vesa Routamaa
johtamisen professori
Vaasa