Huh. Takana on puolihullu viikonloppu pääkaupungissa. Ei juoden ja hulluna hurvitellen, vaan kantaen ja kiireellä kurvitellen. Suoritimme taas yhden muksumuuton, nyt Helsingin sisällä, kaupunginosasta toiseen.
Tuoretta tyhjää tilaa täyttämään vietiin tavaraa kuomuperäkärrykuormallinen linjalla Seinäjoki-stadi.
Ja ai että! Miten leppoisaa puolimiljoonakaupungissa onkaan etsiä parkkipaikkaa 9-metriselle autoperäkärry-yhdistelmälle. Tuollaiset säädöt ovat juuri sitä muuttomatkojen suolaa, jossa sielu niin lepää.
Koska isät ja äidit lähtevät kun kutsu käy, tuli muutosta myös mukava sukujen kohtaaminen. Hyvien ihmisten mutkaton tapaaminen tekee aina hyvää.
Kantamispurkamisten ja naurettavan ahtaiden hissimatkojen ohella kolmeen päivään mahtui myös maalaushommia ja pikkufiksauksia. Kaiken touhun keskellä pitkä viikonloppu tuntui lyhyeltä. Ei aikaakaan, kun kirkkaista neonvaloista sai (apukuskini lukee edellisen muodossa: joutui) taas tyyrätä kohti pimeänä loistavaa maaseutua.
Ajellessa oli aikaa miettiä. Totesin, että työllistetyn pyhänajan parhaita puolia olivat muun muassa:
A) Tunsin itseni hyödylliseksi. Minulla oli merkitystä.
B) En juuri katsonut puhelinta saati selannut somea.
C) Ruoka maistui mahtavalta puurtamisen jälkeen.
D) Nukuin sikeästi ja heräsin innokkaana uuteen aamuun: Miten voisin tänään auttaa muita?
E) Nuorten silmistä loistanut kiitollisuus ja lujat halaukset olivat paras palkinto. Ne lämmittävät edelleen.
Jos miinuksia koettaa kaivamalla kaivaa, niin numero uno on logistiikka. Eestaas sompailu Helsingissä kyllä vaan nakertaa maalaiskaupungin vesaa, joka on tottunut siihen, että reissu rautakauppaan ja takaisin taittuu vartissa.
Kotona maanantaiaamuna pientä miinusta olivat myös jomottava niska (kattolamput), kipeät koivet (huonoissa asennoissa telaaminen) ja maalarinvalkoiset mikropisarat silmälaseissa.
Muistan paluumatkalla myös miettineeni omaa suhdettani tavaraan ja omistamiseen sekä elämään ylipäätään. Jostain Parkanon metsänreunasta se kai heräsi, halu hidastaa ja seesteyttää, keskittyä olennaiseen. Tehdä kalenteriin tilaa asioille, joilla on oikeasti merkitystä.
Pimeässä ajaminen näköjään valaisee mieltä.