Moni hieraisi silmiään, kun media tulvi viime viikolla pullopanttien verotukseen liittyviä uutisia.
Useampi verohallinnon virkamies muistutteli mediassa, että pullo- tai tölkkipanteista pitää maksaa ansiotuloveroa, jos panttien lunastaja ei ole itse ostanut pullojaan tai tölkkejään.
Todellisuudessa virkamiehet ainoastaan lukivat medialle lakia, mutta käytännössä verohallinto maalasi itsestään kuvaa ahneena pullonkerääjiä metsästävänä verokarhuna.
Kansalaisen oikeustajun näkökulmasta pullonkerääjistä on yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka panteista jäisi verot maksamatta. Lisäksi kaikki ymmärtävät, että pullopantteihin liittyvän verotuksen valvominen on täysin mahdotonta.
Tapaus on verottajan näkökulmasta ongelmallinen, koska se heikentää verohallinnon imagoa.
Verohallinto voisi pestä kätensä toteamalla, että se ainoastaan kertoi, mitä laki sanoo pullopanttien verotuksesta.
Fiksumpaa olisi ollut korostaa oma-aloitteisesti ja riittävän suureen ääneen, että verottaja ei ole todellisuudessa kiinnostunut pienimuotoisista yksittäisten ihmisten pullonpalautusvoitoista.
Hyvä esimerkki varsin aktiivisesti imagoaan luovasta viranomaisesta on poliisi.
Poliisikin on kompastellut etsiessään alle kuuden euron pizzoja ja Uber-kuskeja, mutta se viestii etenkin sosiaalisessa mediassa niin humoristisesti ja aktiivisesti, että kansalaisille piirtyy kuva varsin ihmisläheisesti toimivasta viranomaisesta.
Yhteiskunnan näkökulmasta viranomaisten imagoilla on väliä.
Mitä puhtoisempi ja reilumpi viranomaisen imago on, sitä halukkaammin ihmiset suhtautuvat sen toiminnan rahoittamiseen.
Toisaalta voidaan kysyä, onko totuuteen verrattuna liian reilu imagokaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista? Onnistuuko poliisi lakaisemaan siihen liittyvät negatiiviset uutiset maton alle julkaisemalla kuvia söpöistä poliisikoirista?
Kokonaisuutena verohallintokin hoitaa imagoaan mallikkaasti. Se on aktiivinen ja informatiivinen Facebookissa sekä Twitterissä ja hauska nuorten suosimassa Snapchat-palvelussa. Se on järjestänyt lounasdiskoja ja esimerkiksi pop up -verotoimiston Helsingin rautatieasemalle.
Eikä suomalaisten veromyönteisyydessäkään ole moittimista.
Tutkimusten mukaan yhdeksäntoista suomalaista kahdestakymmenestä rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa mieluummin veroilla kuin kunkin omasta pussista.
Yksi pullopanteista koituva kolhu ei siis yksinään tee verottajalle suurta hallaa.
Se on kuitenkin vakava muistutus siitä, että kohu ja kolhu imagoon voivat syntyä hyvinkin pienen ja mitättömän asian vuoksi. Ja paha kello kuuluu aina kauemmas kuin hyvä.
VILLE KOIVUNIEMI