Asterixia lukeneet muistavat tarinan riidankylväjästä, joka saapuu pieneen gallialaiseen kylään ja saa koko kylän sekaisin. Kyläläiset yllytetään nousemaan toisiaan vastaan ja pian kaikki ovat toistensa kurkussa. Näin on käynyt laajalla Pohjanmaalla.
Riidankylväjän viitta lepattaen kulkee Pohjanmaalla peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.). Hän ei ole yhtä kiero kuin roomalainen agentti René Coscinnyn ja Albert Uderzon piirrosklassikossa. Rehula häkellytti julkealla koppavuudellaan verratessaan Vaasan keskussairaalaa korttitaloon. Vertauksen tulkittiin tarkoittavan jonkinlaista huteraa kyhäelmää, jonka voimansa tunnossa oleva ministeri puhaltaisi koska tahansa kumoon.
Jos sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen tavoitteena on ollut saada aikaan epäsopua Suomen alueiden ja kansalaisten välillä, siinä on totisesti onnistuttu. En halua uskoa, että riidankylvö on varsinaisesti armasta isänmaata palvelevan hallituksen tavoitteena.
Kaikkein ikävintä on se, että keskinäiseen riidankylvöön syyllistyvät pohjalaiset itse. Oli tiedossa, että pohjanmaiden jakautuminen kolmeen eri suuntaan ei rakentaisi pohjalaista henkeä, vaan heikentäisi sitä väistämättä. Nykyisen kaltaista epäsopua en silti ainakaan minä osannut arvata. Se tuntuu äärimmäisen pahalta Teuvan metsänrannassa syntyneestä ja Vaasan kauniissa kaupungissa asuvasta ylpeästä pohjalaisesta.
Seinäjokelaiset napamiehet on saatu yllytettyä lokakampanjaan isoa, pahaa, liian rikasta ja liian ruotsinkielistä Vaasaa vastaan. Puoluepukarit pyyhkivät takalistoaan vanhalla hyvällä sanonnalla: "Eivät kysy tämän maan pellot, mitä kieltä viljelijä puhuu". Kabinettiherrojen kieli on alkaa olla räävitöntä.
Seinäjoella leviää huhu, että Vaasa yrittää viedä Seinäjoelta keskustaministerien jo takaaman laajan päivystyksen sairaalan. Tämä on täysi olkinukke, jolla pelotellaan seinäjokelaisia. Luulin, että moinen vastakkainasettelu olisi jäänyt 1990-luvun lama-Suomen hämärään, mutta ei - sillä saadaan yhä ihmisten päät sekaisin salaliittoteorioista.
Sanottakoon se suoraan: kukaan ei Vaasassa halua viedä mitään pois Seinäjoelta. Sellaista lobbaria ei ole syntynytkään, joka onnistuisi murtamaan kahden keskustaministerin takana olevan umpilukon sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa. Sen yrittäminen olisi täyttä ajanhukkaa. Keskustan kannatus viime vaaleissa oli Seinäjoella 31,3 prosenttia ja Vaasassa 6,9 prosenttia. On selvä, että laajan päivystyksen vaihtaminen Seinäjoelta Vaasaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Ainut, mitä rannikon Pohjanmaa haluaa, on varmistaa laaja sairaalapäivystys myös Vaasaan. Miksei laajan päivystyksen sairaaloita voisi olla 13 kaavaillun 12:n sijasta? Tällä muutoksella hallitus ohittaisi vaikean urakan perustuslaillisuuden saavuttamiseksi. Aito harkinta ja tilkka nöyryyttä rakentaisivat yhteistä Suomea puistattavan riidankylvön sijasta.
Vaasan merkitystä on vähätelty sillä, että kaupunki sijaitsee rannikolla. Tähän ajatukseen perustuu myös käsitys siitä, mihin kaupunkeihin tulisi sijoittaa tulevaisuuden täydet sairaalapalvelut. Seinäjoki sijaitsee vanhan Vaasan läänin alueen keskellä, minkä takia sen tavoitettavuus on parempi kuin Vaasan. Tämä perustelu hakee nurkkakuntaisuudessaan vertaistaan.
Kahdentoista täyden päivystyksen sairaalan perustelu ei ota huomioon väestökehitystä. Vaasan seudun väkiluku näyttää Sitran mukaan kasvavan niin, että 2025 Vaasa on jo Suomen 10:nneksi suurin kaupunki, kun se nyt on sijaluvulla 15.
Maailman taloushistoria todistaa, että talouskasvu ja maailmankauppa lähtevät rannikkokaupungeista. Joka tätä epäilee, lukekoon edes hetken ensi vuonna 100 vuotta täyttävän Suomen historiaa. Suomalainen ymmärrys markkinataloudesta on peräisin Pohjanmaan rannikkokaupungeista. Pohjalaisen rannikon kansallinen merkitys vain kasvaa. Ilmiö on kansainvälinen. Ei ole sattuma, että New York, Los Angeles, Sydney tai Melbourne sijaitsevat rannikolla. Ei ole sattuma, että Tukholma ja Helsinki ovat rannikkokaupunkeja.
Jos rannikon merkitystä avoimesti vähätellään, tulisi rehellisyyden nimessä sanoa, että Suomen kaltaisessa maassa vientiteollisuus on menettänyt merkityksensä. Silloin tärkeintä on keskittyä siihen, että kansa ei kyllästy maksamaan koko ajan kasvavia veroja koko ajan heikentyvistä palveluista. Silloin on keskitettävä kaikki tarmo siihen, että Puolue ja sen vasallit voivat jatkossakin pulskasti.
Karu totuus on se, että Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa heikentää kasvavimpien seutujen palveluita puoluepolitikoinnin nimissä. Siitä leikistä tulee isänmaalle liian kallista. Se näkyisi korkeina veroina, kurjistuvina palveluina, kasvavana työttömyytenä, kipuavana valtionvelkana. Tällainen kehityskulku ei ole piirrettynä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelmaan.
Rannikon palveluiden näivettäminen olisi kallista uhkapeliä Suomen tulevaisuudella. Laitettakoon tarkasti muistiin ne poliitikot, jotka näkevät, että velkaisessa Suomessa olisi tällaiseen venäläiseen rulettiin minkäänlaisia mahdollisuuksia. Pohjanmaan sairaalapalveluiden kurjistaminen olisi suora isku yhteen niistä harvoista alueista, jotka pystyvät suhdanteista riippumatta tuottamaan työtä ja toimeentuloa suomalaisille. Tällaisia seutuja Suomen pitää ravita, ei näivettää.
TONI VILJANMAA
@i-mediat.fi
Twitter: @TSViljanmaa