Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa Eduskunnasta-kolumnissaan: ”On käsittämätöntä, miten lainsäädäntö, joka on luotu suojelemaan pienen alkuperäiskansan kieltä ja kulttuuria, voi aiheuttaa näin suuria ristiriitoja”. (I-P 27.11.).
Kyse on hallituksen esityksestä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi:
”Uutta saamelaiskäräjälakia tarvitaan saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi, ja koska laki on vanhentunut”.
Hallituksessa asiasta ei olla yksimielisiä. Henriksson peräänkuuluttaa tukea myös oppositiopuolueilta, jotta laki menisi läpi eduskunnassa.
Minua kismittää – yleensäkin – ihmisten ja yhteisöjen keskinäinen näköalattomuus toistensa ainutlaatuisuutta kohtaan sekä ahtaiden, lukkoon lyötyjen rajojen kahlitsemat ajatuskuviot.
On rikkautta, että Suomea asuttaa ja täällä elää kielellisesti suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa kaikkine erityisine kulttuurisine ilmentymineen ja arvoineen.
Suomen valtion ja suomalaisten kunnia-asia on auttaa kaikin keinoin saamelaiskulttuurin edistämistä ja ponnistella heidän identiteettinsä säilymisen ja rakentumisen puolesta. Puhaltaa yhteisiin revontuliin.
Tapani Kurttila
Lapua