Provinssi käy läpi muodonmuutosta, etsii itseään ja hakee omaa paikkaansa festivaalien kentässä.
Vanhoista festivaaleista Provinssi ei ole ainut, joka on samassa tilanteessa. Useat festivaalit ovat joutuneet etsimään uusia yhteistyökumppaneita ja toimintatapoja voidakseen tarjota sitä, mitä sen yleisö kaipaa. Elämyksiä.
Festivaalin odotetaan olevan oma eksklusiivinen maailmansa, jonne voi sujahtaa kuin Liisa kaninkoloon. Yllätyksellisyyden pitää alkaa portista sisään astuttua. Täytyy osata tarjota jotain uutta joka puraisulla ja kaikille aisteille. Lipun maksaneet odottavat tarpeeksi nähtävää, maistettavaa, tunnettavaa ja kosketettavaa. Festivaalilippu ja kädessä loistava ranneke edustavat muistoja ja elämyksiä, eivät pelkästään nähtyjä bändejä.
Provinssi on lähtenyt hakemaan tätä elämyksellisyyttä ja yllätyksellisyyttä vahvalla tavalla. Jokainen tuttu osa-alue on kyseenalaistettu ja tarvittaessa muutettu. Asioita ei tarvitse, tai pidä tehdä niin kuin ennen. Yhteistyökumppaneita on tänä vuonna aikaisempaa enemmän ja ne näkyvät mahdollisesti isommin kuin koskaan. Se tuo aikaisemmin yhdistysvetoiseen tapahtumaan markkinahenkisen leiman, mutta onko se väärin? Jos koriin haalitut yhteistyökuviot tuovat lisäarvoa kävijöille, kaikki hyötyvät.
Festivaali teki uudistumisensa muutama vuosi sitten viimeisellä hädän hetkellä ja osittain pakon edessä. Ilman sitä vanhoilla urilla olisi voitu kulkea, kunnes olisi ollut liian myöhäistä. Joskus yhden ikkunan sulkeutuminen voi oikeasti avata oven jossain muualla. Näin ainakin sydämestäni toivon.
Toivon myös, että tänä vuonna Provinssi-nimiseen kaninkoloon tipahtaessani saisin viettää kaikkien aikojen parhaimman festivaalini Törnävänsaaressa jo kahdettatoista kertaa. Olen valmis ottamaan vastaan kaikki sirkushuvit: tanssivan koiran, parrakkaan naisen ja vesipiippua pössyttelevän kaalimadon..vai oliko se tulishow, akrobaatteja ja maailmanpyörä.
Laura Syväoja
päätoimittaja