Viime vuosina on puhuttu ja kirjoitettu matematiikan osaamisen kuihtumisesta. Kun luin I-P:sta (16.8.) otsikon ”Desimaali voi tuottaa päänvaivaa yrittäjille”, luulin sitä ensin vitsiksi, mutta kirjoituksessa oltiinkin aivan tosissaan. Aihehan liittyy moneen kammoamaan asiaan eli prosenttilaskuun.
”En voi millään muistaa, siitä on niin kauan”, on monen kommentti asiaa lähestyttäessä. Totta onkin, että ”prosenttilaskun kaavat” ovatkin vaikeita, mutta onneksi niitä ei tarvitsekaan muistaa. Riittää, kun muistaa, että prosentti on sadasosa (per centum). Muistamattomuus johtuu yleensä siitä, että asiaa ei ole vaivauduttu loppuun asti miettimään. Prosenttilaskenta on vähän kuin polkupyörällä ajo. Kun sen kerran oppii, sitä ei voi unohtaa.
Kun arvonlisäveroon siirryttiin, muuttui samalla laskentaperiaate. Liikevaihtovero ilmoitti sen osan, joka lopullisesta hinnasta oli veroa. Jos tuote maksoi 100 markkaa, niin 16 %:n verolla veroa oli 16 mk. Jotta tuotteen loppuhinnassa olisi veronosuus ollut tuo vaadittu 16 %, tuotteesta haluttuun hintaan piti lisätä 19 %. Tämäkin aiheutti aikoinaan yrittäjille päänvaivaa ja asiaa yksinkertaistettiin arvonlisäveroon siirryttäessä. Lakisääteinen alvihan lisätään verottomaan hintaan, jolloin 24 %:n verolla tuotteen loppuhinnasta on veroa 19,35 %.
Nyt kun siirrytään 25,5 %:iin, loppuhinnasta veroa on 20,32 %, korotus on siis 0,97 %-yksikköä. 1,5 %-yksikön alv-korotus merkitsee 6,25 %:n nousua vero-osaan. Jos tuotteesta tai palvelusta yrittäjä haluaa saada uuden veron alaisena saman hinnan kuin aiemmin, hänen tulee korottaa loppuhintaa 1,21 %:lla eli kertoa vanha hinta 1,0121:lla. Jotta veron korotuksen saisi siirrettyä kokonaan loppukäyttäjälle eli asiakkaalle, tulisi esimerkiksi 500 €:n tuotteesta saadakin 506 €. Ellei tätä kyetä tekemään, kaavaillusta katteesta jää siis puuttumaan 6 €. Yhden tapauksen osalta katetappio vaikuttaa vähäiseltä. Oudolta kyllä tuntuu, ettei ohjelmistojen päivitys uusin vero-osuuksiin – desimaalilla tai ilman – olisi mahdollista. Onhan eri verokantoja tuotteesta ja palvelusta riippuen nytkin olemassa.
Vaikka alv-verossa käytettäisiinkin pilkuttomia tasalukuja, päänvaivaa aiheuttavista desimaaleista ei kuitenkin kokonaan päästä eroon. Niitä tarvitaan – kuten yllä olevat esimerkit osoittavat – monissa eri tilanteissa. Niiden kanssa on siis vain yritettävä oppia elämään.
Monissa matematiikan osaamista käsittelevissä kirjoituksissa kaipaillaan meille entisille yrittäjille tuttuja laskentotunnin välineitä eli kynää, ruutupaperia ja joskus kumiakin. Vai joudutaanko yhä yksinkertaisimmissakin asioissa turvautumaan enenevässä määrin tekoälyn, tuon nykyajan kaikkitietävän varaan? Siitä olikin juttua sopivasti samassa lehdessä.
Markku Hankanen
Seinäjoki