Jo nyt poliisi voi käyttää harkintaansa ja jättää osan rikoksista tutkimatta, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta. Harkintavalta koskee vähäisiä rikoksia.
Hän kommentoi Lännen Medialle poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen pohdintaa, voisiko lailla linjata, että kaikkia juttuja ei tarvitsisi tutkia. Lauantaina (30.4.) Lännen Median lehdissä julkaistun poliisikyselyn yhteydessä Kolehmainen haluaa keskustelua poliisien tehtävien karsimisesta, kun rahat vähenevät.
Tolvanen sanoo, että laissa on useita perusteita, joilla tutkinta voidaan jättää tekemättä. Yhtenä perusteena voivat olla kustannuksetkin, jos ne ovat kohtuuttomat lopputulokseen nähden. Hänen mukaansa poliisi käyttää jo harkintavaltaansa paljon. Hän lisää, että esitutkintalaki on uusi; se tuli voimaan vuoden 2014 alussa.
– Siinä on rajoittamisen edellytykset pohdittu. Ei lähdettäisi nyt heti lakia muuttamaan.
Tolvanen pitää hankalana, jos laissa alettaisiin säädellä rajoittamismahdollisuutta nykyistä tarkemmin ja luokitella rikostyyppien tutkintaa. Se johtaisi hänen mukaansa siihen, että pitäisi säätää rankaisemattomia tekoja.
– Lähtökohta on, että jos rangaistavista teoista säädetään, niin ne tutkitaan niillä resursseilla, jotka ovat olemassa.
Poliisilla harkintavalta ulottuu tiettyyn rajaan asti, ja syyttäjän valta poliisin esityksestä on laajempi. Jos yhteistyö toimii, harkintavaltaa on pystytty käyttämään tarkoituksenmukaisesti.
– Rajoittamisen mahdollisuus pitää olla, ja se on lainsäädännössä jo otettu varsin hyvin tällä hetkellä hyvin huomioon. Kun poliisi ja syyttäjä käyttävät yhteistoiminnassa valtuuksiaan, niin minusta pitäisi pystyä vielä toimimaan näilläkin resursseilla ihan järkevästi.
Tyypillisesti rikoksia jätetään tutkimatta silloin, henkilöllä on niitä tilillään paljon mutta vähäisimpien ei katsota vaikuttavan lopputulokseen. Tutkintaa rajoitetaan herkemmin myös vähäisissä rikoksissa, kun vakuutusyhtiöt korvaavat vahingon.
Entä polkupyörävarkaus? Poliisiylijohtaja Kolehmainen otti Lännen Median haastattelussa sen esimerkiksi. Hän sanoi ymmärtävänsä, että se on asianosaiselle juuri silloin elämän tärkein asia ja jos sitä ei tutkittaisi, ihmisten luottamus poliisiin voisi heikentyä.
Tolvanen pitää luottamusnäkökohtaa hyvin merkittävänä ja sanoo, että aina on rajansa, miten pitkälle harkintaa voi ihmisten luottamusta horjuttamatta käyttää.
Hän huomauttaa, että polkupyöriä varastetaan ammattimaisestikin, myyntiä varten. Koska samassa rikosryhmässä on erilaisia tapauksia, ei voi säätää, että tietty rikostyyppi jäisi tutkimatta. Toisaalta hän uskoo kansalaistenkin ymmärtävän, jos poliisi ei voi tutkia esimerkiksi tapausta, jossa pyörä on viety pimeässä eikä kukaan ole ollut näkemässä.
MARIA KALLIOKOSKI