Riesa, välttämätön paha, vaiva. Sellainen on potilas, josta pitää päästä eroon. Keinoina mm. parkkimaksut, puhelinmaksut kaikista mahdollisista yhteydenotoista. Osaltaan kaiketi myös jonojen purkamiskökkää.
Sairaalahenkilökunta tekee kaiken tämän keskellä ja kovan paineenkin alla kaikesta huolimatta parhaansa niillä resursseilla, jotka heille kulloinkin osoitetaan. Hämmästyttävää toimintaa kun ottaa huomioon, että potilaitakin on niin moneen junaan. Kiitos siitä kaikesta. Osaamisesta, paneutumisesta, huolenpidosta, ystävällisyydestä.
Keskittäminen näyttää olevan avain hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.
Tähän liittyen päättäjiä on toisaalta moitiskeltu siitä, että nk. kyläpolitikointi estää näkemästä kokonaisuuksia. Vaaleilla valitut luottamushenkilöt tietävät kuitenkin parhaiten, miten paikallisuus otetaan sairaiden ihmisten hoidossa huomioon. Sitä sanotaan myös demokratiaksi vastakohtana diktatuurille.
Moneen kertaan on jankutettu myös sitä, etteivät seinät ketään paranna. Mutta vielä vähemmän sitä tekevät maantiet.
Hyvinvointialueiden toteuttamisessa poliittiset intohimot ovat heräilleet eri suunnilla.
Sairaan hoitamista lienee kuitenkin turha puoluepolitisoida. Vai onko eroa esimerkiksi sosialistisella, porvarillisella, keskustalaisella jne. vaivaisenluulla. Tai flunssa. Voi tarttua jopa yli puoluerajojen.
Juha Ikola
eläkeläinen
Lapua