Kun aloitin Vaasa-lehden kolumnistina vuosi sitten, sain toimituksen kautta anonyymin toiveen.
Viestin lähettäjä pyysi, että kirjoittaisin työpaikkakiusaamisesta.
Olen pahoillani, että tämä kolumni tulee vasta nyt. Toivottavasti olet jaksanut sinnitellä ja olet jo voiton puolella.
Tämä kolumni on erityisesti postia kiusaajalle, hänelle, joka viljelee työpaikalla kateutta, kilpailua, pahanpuhumista ja ohittamista.
Sanotaan, että työpaikkakiusaaja ei aina tunnista toimintaansa kiusaamiseksi.
Tätä on tietenkin vaikea todistaa, mutta kohtuullisen helppo omalta kohdaltaan tarkistaa.
Puhutko toisille niin, kuin toivoisit muiden puhuvan itsellesi? Kohteletko toisia siten, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Ei se lopulta paljon sen kummempaa ole.
Työterveyslaitoksen mukaan työpaikkakiusaaminen on kielteistä kohtelua, loukkaamista, mitätöintiä tai sosiaalista eristämistä.
Arjen ohimenevä huono käytös muuttuu kiusaamiseksi, kun se toistuu ja jatkuu.
Kiusaaminen vaikeuttaa työn tekemistä ja vaikuttaa kohteeksi joutuneen maineeseen.
Kiusaajana koet hetkellistä voimaantumista. Näennäisesti se voi myös tuottaa hedelmää: uralla etenemistä ja pienen piirin hyväksyntää. Valta tuntuu hyvältä.
Kiusaaja kuitenkin tulee laittaneeksi liikkeelle lumipalloja. Kohteeksi joutunut kärsii, mutta toiminta heijastuu myös kiusaamista todistaviin sekä koko työyhteisöön.
Liikkeelle lähetetyt lumipallot kolhivat perheenjäseniä, syövät työmotivaatiota, työllistävät terveydenhuoltoa, hivuttamalla nakertavat yhteiskunnan hyvinvointia. Ne tulevat lopulta takaisin kiusaajankin eteen tavalla tai toisella.
TTL:n mukaan pitkään jatkuneen kiusaamiskokemuksen kustannukset voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.
Useimmiten kiusaaja on joku työkavereista, toiseksi useimmin lähiesihenkilö.
Joskus kiusaamisesta syytetyksi joutuminen saattaa olla yllätys ja tuntua epäoikeudenmukaiselta.
Saattaa toki olla, että työkaveri on tulkinnut sanojasi väärin, mutta aina on hyvä vilkaista peiliin.
Ehkä et ole tunnistanut käyttäytymistäsi epäasialliseksi tai ymmärtänyt, miltä se tuntuu toisesta.
Tuossa puheeksi ottamisessa on tärkeää kuulla ja kuunnella, millaisen toiminnan toinen on kokenut kiusaavana.
Kerro myös oma näkemyksesi ja suostu pohtimaan, miten tilanteen voisi ratkaista.
Muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa, jos huomaa kulkeneensa väärää tietä. Itse päätät, minkä reitin valitset.
Kohteletko toisia siten, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Elina Pajunen
Kirjoittaja on traumaterapeutti ja työnohjaaja.