Vaikka ei "Duke" olekaan, pianisti Herbie Hancock kuuluu jazzpianistien kaikkien aikojen aatelistoon. Suomessa 77-vuotias legenda on esiintynyt usein, ja perjantaina 14. heinäkuuta hän tekee paluun Pori Jazziin.
Kerta on epävirallisen laskennan mukaan jo yhdeksäs.
Ikimuistoisin oli kuitenkin ensimmäinen visiitti vuonna 1971. Silloin Hancock ja hänen sekstettinsä viettivät Porissa useita päiviä. Tietenkin järjestäjien piti viedä vieraat saunaan meren rantaan.
Nyt, ennen Eurooppaan lähtöään, pianisti muistelee kuumaa ja kylmää kyytiä puhelimessa kotonaan Beverly Hillsissä. Se huvittaa häntä suuresti. Sää oli niin hyinen ja pimeä, että hän epäilee vuodenajan olleen talvi.
–Votkaa ja olutta oli tarjolla runsaasti, ja silloin käytin vielä alkoholia, Hancock hekottelee.
–Sitten meidän käskettiin riisuutua alasti ja juosta saunasta jääkylmään mereen. Ensin verhouduin pyyhkeeseen, mutta kolmannella uintikerralla heitin sen sivuun. En myöskään enää juossut, sillä juomat olivat tehneet tehtävänsä. Millään ei ollut väliä. Se oli kreisiä.
"Ei siinä agentilta kyselty"
Herbie Hancockin kaltaisen tähden saaminen kaukaiseen Poriin oli vuonna 1971 saavutus sinänsä.
Festivaalin perustajajäsen Ilkka Karumo kertoi yhteydenotosta vuonna 1996 toisen perustajan Risto Ennekarin kirjoittamassa Pori Jazzin 30-vuotishistoriikissa.
Nuoret porilaiset jazzmiehet onkivat Hancockin puhelinnumeron keväällä levy-yhtiöstä. Puheluun vastasi hämmästynyt vaimo, joka kertoi miehensä lomailevan Neitsytsaarilla. Vaimo antoi hotellin numeron.
Seuraava puhelu tavoitti pianistin hotellin uima-altaalta.
"Hänellä ei ollut aavistustakaan Porista eikä Pori Jazzista – eikä meillä tarvittavista rahoista – mutta Herbie lupasi siltä istumalta tulla Poriin ja ottaa selville, missä Suomi on", Karumo muisteli.
"Ei siinä agentilta kyselty eikä neuvoteltu."
Kallis esiintyjä vaati virityksiä
Kun Pori Jazzin siihen asti ylivoimaisesti kallein esiintyjä lopulta heinäkuussa 1971 saapui Poriin, yhtyeellä oli mukanaan tonnin verran elektroniikka-arsenaalia. Se oli uutta akustisiin instrumentteihin tottuneille järjestäjille.
Kaiken lisäksi amerikkalainen laitteisto oli 110-volttinen. Kolmipiikkisine plugeineen se oli sopimaton Suomen sähköjärjestelmiin.
Näin festivaalin instrumenttiryhmän jäsen Matti Poijärvi muisteli laittomia virityksiä Risto Ennekarin historiikissa:
"No, me lainattiin Rosenlewin tehtaalta muuntajat, ja eiku johdot puukolla poikki, siihen hätään 4 tuuman rautanaulat päähän ja pistorasiaan."
"Ennen virran kytkemistä Seppo Jalkanen sanoi Tapani Kontulalle, että joko tää homma onnistuu tai sitten sää näet Euroopan pisimmän valokaaren."
Kuumiakin Suomi-muistoja
Toisenlainen hullu Porin-muisto Herbie Hancockilla itsellään on joltakin myöhemmältä kesältä. Silloin sää oli pianistin mukaan kuumempi kuin Los Angelesissa kuumimmillaan. Jazzkaupunki hikoili superhelteen kourissa.
–Ikuisesti mieleen on jäänyt kiertuemanagerimme, joka nukkui pää hotellihuoneen minibaarissa, Hancock nauraa.
–Hotellissa ei ollut minkäänlaista ilmastointia.
Ilari Tapio