Mediasta on saanut lukea viime aikoina paljonkin ajatuksia tulevista europarlamenttivaaleista. Kuten kotimaan politiikassakin, myös EU-tasolla yksi puhuttavimpia aiheita lienee se, miten kansallismieliset puolueet tulevat pärjäämään tulevissa vaaleissa. Kaikki kulminoituu oikeastaan siihen kysymykseen, miten Euroopan Unioni tulisi muuttumaan, mikäli kansallismielisen politiikan jalansija vahvistuisi.
Lienee sanomattakin selvää, että kansallismieliset poliitikot eivät ole EU-federalismin eli kansankielisesti ilmaistuna sen ajatuksen ystäviä, että Euroopan Unionista kehittyisi ennen pitkää liittovaltio.
Jokin vuosi sitten Suomessakin sai lukea puheenvuoroja ja kommentteja, joiden mukaan koko EU:n liittovaltiolla pelottelu on pelkkä ’’äärioikeiston salaliittoteoria’’ eikä mikään oikea vaihtoehto. Nyt ääni kellossa on muuttunut aika tavalla tämänkin asian suhteen ja aiheesta voidaan keskustella jo ilman turhia leimakirveitä.
Harva kadunmies oikeasti toivoo, että Suomi muuttuisi liittovaltion osavaltioksi itsenäisyyden sijaan. En ole myöskään saanut asiaan vihkiytyneiltä kannattajilta mitään kunnon perusteluita sille, mitä lisäarvoa liittovaltiomalli toisi kansallisvaltioille. Eurooppa voi vallan mainiosti olla yhtenäinen ilman yhteistä valtiotakin.
Toinen tärkeä teema kansallismielisistä poliitikoista puhuttaessa on tietenkin maahanmuutto. Oma kantani on hyvin selkeä: Euroopan Unionin ei tule puuttua kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuteen, mikä tulee maahanmuuttopolitiikkaan. Jokaisella valtiolla on täysi oikeus päättää siitä, keitä he maahansa päästävät.
Minun mielipiteeni eivät ole muuttunut tuumaakaan sitten vuoden 2015 ja sen aikaisen turvapaikkakriisin. Vähän vajaa 10 vuotta myöhemmin näemme, miten ihmismassoja on alettu välineellistää Venäjän toimesta hybridioperaatioissa.
EU voisi tietenkin tässä asiassa lähteä mukaan talkoisiin ja vahvistaa sitä keinovalikoimaa ja rahoitusta, joilla mahdolliset hybridioperaatiot estetään sen ulkorajoilla.
Tässä asiassa Suomi on tietenkin etulinjassa, sillä meillä on erittäin pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Tiedänkin, että rajaturvallisuusasiat ovat lähellä myös Suomen hallituksen sydäntä ja monesta asiasta ollaan täysin samaa mieltä myös opposition puolella.
Suomen tuleekin pyrkiä ottamaan aktiivinen rooli asian viestinnässä, jotta myös muut EU-maat ymmärtävät asian vakavuuden ja tärkeyden.
Monesti kuulee, että Euroopan parlamentissa Suomella ei ole paljoakaan vaikutusvaltaa. Tämä on osaltaan tietysti ihan totta, mutta silti ei kannata jättää äänestämättä tulevissa vaaleissa.
Kansallismieliset puolueet tekevät yhteistyötä yli maarajojen paremman unionin puolesta ja mitä suurempi tulevasta ryhmittymästä tulee, sitä suurempi vaikutus sillä on kehityksen suuntaan. Meilläkin on unelma: kansallisvaltioiden Eurooppa.
Mauri Peltokangas
PS:n kansanedustaja Kokkolasta