Muistan ajan, kun oli varsinaisia poliittisia lakkoja. Silloin kommunistit lakkoilivat muuttaakseen yhteiskuntajärjestelmän.
Sanotaan, että poliittiset lakot ovat niin pahoja, että ne ovat suorastaan lainvastaisia. Siksi aloin kaivella lakitietokannasta, että miten poliittinen lakko määritetään. Löytyvätkö rikosnimikkeet: poliittisen lakon järjestäminen ja poliittiseen lakkoon osallistuminen. Yllätyin, kun haku ”poliittinen lakko” ei antanut yhtään osumaa. Haku sanalla ”työtaistelu” ei johtanut myöskään poliittiseen lakkoon.
Haku sanalla ”työrauha” johdatti valtion virkamiesten virkaehtosopimuksiin. Siellä lukee, että ”muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä.” Se koskee esimerkiksi eduskunnan virkamiehiä.
Moni on somessa kysellyt, että miksi Ruotsissa ei tarvita tällaisia lakkoja, vaikka sielläkin on nyt oikeistohallitus. Ero Ruotsiin on siinä, että siellä diskuteerataan eli keskustellaan asiat puhki. Suomeakin kutsutaan sopimisyhteiskunnaksi, mutta nyt hallitus kuitenkin päätti lopettaa sopimisen ja alkoi sanella. Ei suostunut muutosneuvotteluihin palkansaajajärjestöjen kanssa heitä koskevissa asioissa.
Ammattiliitot tekivät varsin maltilliset palkkasopimukset suhteessa inflaatioon. Se ei hallitukselle kuitenkaan riittänyt, vaan se vaatii palkansaajia muutenkin mukaan julkisen talouden taloustalkoisiin. Kokoaikaisia palkansaajia on sentään 1,5 miljoonaa ja pätkätyöntekijät päälle. Paljon ääniä jaossa. Kannattaisi kuunnella.
Meitä eläkeläisiä on lähes saman verran. Odotankin huolestuneena suuren ikäluokan edustajana, että minkälaiset leikkaukset hallitus sanelee meille kansantalouden pelastamiseksi. Kuinka paljon nykyistä enemmän minun pitää antaa tähän tarkoitukseen eläkevakuutusyhtiöni minulle maksamasta eläkkeestä tai miten paljon julkiset sote-palvelut huononevat? Ne kun alkavat olla yhä tärkeämpiä ikääntyneelle.
Meillä eläkeläisillä ei ole lakoista käytettävissä kuin poliittinen nälkälakko. Pysyisikö vaan elossa lakon hedelmistä nauttiakseen.
Pääministeri Petteri Orpo perustelee lähes kaikkia kurjistamistoimia valtion velan suuruudella ja kuinka paljon vastapainoksi ne parantavat työllisyyttä.
Minä hiukan epäilen monia vaikuttavuusarvioita. Miten esimerkiksi työttömyysturvan huonontaminen parantaa työn ja tekijän kohtaamista? Kysymys ei ole matematiikasta, vaan ihmisistä.
Markus E. Myllymäki
Vaasa