Poliittisten ”siveyspoliisien” hysteerinen jahti saa naurettavat piirteet. Jotkut eivät meinaa millään hyväksyä, että kansa äänesti väärin. Kuvitteellisia luurankoja yritetään etsiä poliittisen kilpailijan kaapista.
Vaikka henkilöön menevä maalittaminen tuomitaan, niin kuin pitääkin, samalla itse syyllistytään juuri tähän maalittamiseen. Kuka on flirttaillut natseille tai Stalinille, kuka on käyttäytynyt ahdistavasti, kuka saa rasistin tai viherterroristin leiman, onko joku lainannut ”väestönvaihto”-termiä.
Suurennuslasilla haetaan vääriä valokuvia, lauseita ja sanoja, jotta voidaan leimata henkilö epäsopivaksi. Vaikka hankittu näyttö osoittautuu vääräksi, ei leimatun maine enää parane ja vahinko on tapahtunut. Luomalla epäilyksen varjon toisesta, pönkitetään omien arvojen ylivertaisuutta. Suvaitsevainen onkin itse suvaitsematon.
Arkinen puhekieli ja kirjoitettu teksti ovat erilaisia. Eri murteissa ja eri aikakaudella sanoilla on usein eri merkitys. Kun yksittäisestä puheesta tai kirjoituksesta irrotetaan sana tai lause asiayhteydestään ja liitetään toiseen aikaan ja asiayhteyteen, saadaan syntymään henkilöstä aivan väärä kuva.
Jos jokin asia on tarkoitettu huumoriksi, sekin halutaan tulkita sanojalleen kielteisessä merkityksessä.
Jos henkilö puhuu kriittisesti maahanmuuton vaikutuksista, puheesta löydetään heti rasistisia piirteitä. Tai jonkun, vaikka vanhasta puheesta löytyy ”N” sana, leimataan hänet heti rasistiksi. Tälläkin sanalla on eri yhteyksissä, aikakausina ja eri-ikäisten henkilöitten kohdalla monia merkityksiä.
Nainen ja mies sanatkin ovat kuulemma loukkaavia. Kauniista naisista ja miehekkäistä miehistä on tullut tasapäisiä henkilöitä. Puhemiehestä puhehenkilö, kirvesmiehestä kirveshenkilö.
Onko paikkakunta Miehikkäläkin pian Henkilökkölä?
Sivistyneen henkilön tulee käyttää korrektia kieltä, joka ei loukkaa ketään. Ei kuitenkaan ole oikein hakea virheitä toisten sanomisista, suurennella ja vääristää niitä ja pyrkiä leimaamaan henkilö epäluotettavaksi. Toki lain rikkomuksiin tulee puuttua. Samoin, jos ministerin henkilöhistoria sitä edellyttää, tulee hänet vaihtaa.
Poliittinen ”siveyspoliisitoiminta” on järjestelmän systemaattista ja tehokasta häirintää, jolla edistetään omia pyrkimyksiä. Vaikka mitään rikosta ei ole tapahtunut, jaksetaan tätä soopaa tiedotusvälineissä jauhaa. Tiedotusvälineiden ei pitäisi toimia näiden ”siveyspoliisien” ajatusten helppona huipputehokkaana julkaisualustana.
Ulkomaille synnytetään kuva, että Suomi olisi luontoa raiskaava, rasistinen, vähemmistöjen oikeuksia polkeva ja radikaalien ääriliikkeiden kannattajien maa. Kun oikea kuva on, että olemme maltillinen sivistynyt pohjoismainen demokratia. Eduskunta ja hallitus menettävät arvovaltansa. Kun kaikki huomio menee tällaisen ristiriitaisen vähämerkityksellisen tiedon jauhamiseen, jäävät oikeat asiat hoitamatta.
Kyllä kaipaisi vanhoja kunnon valtiomiehiä ja valtionaisia.
Juhani Viitala
Kauhava