Po­liit­ti­sen oi­keis­ton suosio sii­vit­ti Stubbin pre­si­den­tik­si, ar­vioi­vat tut­ki­jat – kam­pan­ja­ko­neis­to­kin vai­kut­ti tiu­kas­sa vaa­lis­sa

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi, että Suomen tämänhetkinen äänestysasetelma suosi Alexander Stubbin valintaa seuraavaksi presidentiksi. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi, että Suomen tämänhetkinen äänestysasetelma suosi Alexander Stubbin valintaa seuraavaksi presidentiksi. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen

Suomen tämänhetkinen äänestysasetelma suosi Alexander Stubbin valintaa seuraavaksi presidentiksi, arvioivat politiikan tutkijat STT:lle.

Helsingin yliopiston yliopistotutkija Johanna Vuorelma kertoo, että Suomessa on tällä hetkellä enemmän poliittisesti oikealle kuin vasemmalle kallellaan olevia äänestäjiä, mikä päätyi kokoomuksen ehdokkaan Stubbin eduksi sunnuntain vaaleissa.

– Meillä käytiin kamppailu keskustavasemmistolaisen ja keskustaoikeistolaisen ehdokkaan välillä. Se suosi Stubbia, hän sanoo.

Samoin arvioi yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa presidentinvaalien toisella kierroksella on kiinnitetty vähän huomiota siihen, että äänestyspäätöksiin vaikuttaa myös ehdokkaan poliittinen tausta, mikä on Stubbilla kokoomuksessa ja Pekka Haavistolla vihreissä.

– Tällä on varmasti ollut merkitystä siinä, miten äänestäjät ovat äänestyspäätöksiään tehneet, sanoo Karimäki.

Haavisto oli ehdolla valitsijayhdistyksen ehdokkaana, mutta vihreät tuki häntä. Stubb valittiin presidentinvaalien toisella kierroksella presidentiksi, ja hän sai 51,6 prosenttia äänistä. Haavistoa kannatti puolestaan 48,4 prosenttia. Marginaali ehdokkaiden välillä oli pienin, mitä Suomessa on suoran kansanvaalin aikana nähty.

Vuorelma arvioi, että äänestysasetelman vuoksi ero Haaviston ja Stubbin välillä olisi voinut olla paljon suurempikin kuin se lopulta oli.

Haavisto voitti vaalipäivän äänet

Kapean voittomarginaalin vuoksi Vuorelma nostaa yhtenä tulokseen vaikuttavana tekijänä erot kampanjoiden resursseissa. Kampanjakassan ohella kokoomuksella oli Vuorelman mukaan taustallaan kokeneempi kampanjakoneisto kuin Haavistolla.

– Valitsijayhdistyksen ehdokkaana Haavistolla oli käytettävissä (vihreitä) laajempi kampanjakoneisto, mutta ei sitä kokoomuksen pitkää kokemusta ja osaamista vaalikampanjoinnista, hän sanoo.

Yhtenä ratkaisevana tekijänä Vuorelma nostaa esiin myös ensimmäiseltä kierrokselta laskeneen äänestysaktiivisuuden. Vuorelma arvioi, että korkeampi äänestysaktiivisuus olisi voinut hyödyttää Haavistoa.

– Mutta tähän liittyy sellainen yksityiskohta, että jos nouseva äänestysprosentti olisi tarkoittanut, että enemmän perussuomalaisia olisi lähtenyt äänestämään, niin se olisi sitten hyödyttänyt Stubbia, hän arvioi.

Samoin arvioi Karimäki. Äänestysaktiivisuus oli 70,7 prosenttia toisella kierroksella, kun vielä pari viikkoa sitten aktiivisuus oli 75 prosenttia.

Karimäki kiinnittää huomiota siihen, että Haavisto voitti Stubbin varsinaisen vaalipäivän äänissä. Hänen mukaansa myöhemmässä vaalitutkimuksessa on mielenkiintoista arvioida sitä, kumpaa ehdokasta alhainen äänestysprosentti lopulta hyödytti.

– Oliko kuitenkin niin, että Haavisto onnistui nimenomaan aktivoimaan omia äänestäjiään tai sitä keskustavasemmistolaista huolta, mikä saattoi johtaa siihen, että hän sitten vaalipäivän äänissä oli Stubbin edellä, Karimäki pohtii ja jatkaa:

– Mutta ei sitten niin paljon, että se olisi riittänyt koko vaalin voittamiseen.

"Tekee hänelle helpoksi ottaa etäisyyttä"

Stubbin on määrä aloittaa virassaan maaliskuun alussa, ja Vuorelma arvioi, että valitulla presidentillä on erittäin hyvät valmiudet selviytyä työstään. Yhtenä syynä on Vuorelman mukaan se, että suomalaiset arvostavat presidentti-instituutiota.

– Se myös nostaa presidentin päivänpoliittisen kamppailun ja kiistelyn yläpuolelle, mikä osittain johtuu myös siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole sitä päivänpoliittisen kiistelyn tyypillistä sisältöä, sanoo Vuorelma.

Lisäksi Stubb on kertonut oman poliittisen intohimonsa olevan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joten kiusausta sekaantua kotimaan päivänpolitiikkaan voi ilmetä vähemmän.

– Se tekee hänelle helpoksi ottaa etäisyyttä sisäpolitiikkaan, sanoo Vuorelma.

Stubbin laajasta kansainvälisestä verkostosta ja suomalaispoliitikolle poikkeuksellisen hyvästä kielitaidosta on myös Vuorelman mukaan apua ulkopolitiikassa. Lisäksi Vuorelma nostaa esiin Stubbin akateemisen oppineisuuden, mikä voi auttaa tiedon omaksumisessa ja analysoinnissa.

Työtä sen sijaan Stubbilla on Vuorelman mukaan siinä, miten hän viestii itsestään ulospäin. Hän nostaa esiin, että Stubbia pidetään kyselyiden mukaan ylimielisenä ja etäisenä. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten samaistuttavana häntä pidetään.

– Hän on monella tavalla jotain muuta kuin keskivertosuomalainen, sanoo Vuorelma.

Samaistuttavuuden lisäksi Stubbin painolastina ovat Vuorelman mukaan hänen aiemmat ulostulonsa ja tekonsa, joita on pidetty harkitsemattomina. Vuorelma uskoo, että näiden vuoksi Stubb miettii tarkkaan sitä, mitä hän sanoo ja miten, jottei se heikentäisi hänen auktoriteettiaan.

Lisäksi Vuorelma arvioi Stubbin voivan joutua perustelemaan Nato-kantojaan tilanteissa, joissa hän on myönteisempi puolustusliiton suuntaan kuin suomalaiset keskimäärin.

– Monelle kansalaiselle on vähän vaikea vielä hahmottaa, mihin suuntaan ollaan menossa ja mihin suuntaan pitäisi olla menossa. Stubb joutuu nyt tasapainottelemaan.

Ilmoita asiavirheestä