Hallitus pitää tiukasti kiinni tavoittelemistaan työmarkkinauudistuksista, mutta työntekijäliitot vastustavat niitä yhtä periksi antamattomasti. STT kysyi asiantuntijoilta, onko tilanteessa mitään mahdollisuuksia osapuolten välisiin kompromisseihin tai myönnytyksiin.
– Elinkeinoelämä näyttää olevan valmis vastaanottamaan palkansaajapuolen työtaisteluita ainakin johonkin rajaan asti, jotta hallitusohjelman tavoitteet saadaan läpi, arvioi poliittisen historian yliopisto-opettaja Ilkka Kärrylä Turun yliopistosta.
Hänen mielestään nykyinen hallitus vaikuttaa myös olevan vähän enemmän tosissaan työntekijöiden oikeuksia heikentävien tavoitteidensa kanssa kuin esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallitus oli vuosina 2015–2018.
– Voi tässä vielä käydä niin, että hallitus peruuttaa joistakin tavoitteistaan, mutta sitä on vaikea ennustaa. Viime vuosikymmeninä hallitukset ovat aina jonkin verran peruuttaneet tavoitteistaan, jotta saadaan jonkinlainen sopu ja vältetään isot lakot.
Kärrylä sanoo, että Sipilän hallituskin perääntyi joistakin tavoitteistaan siksi, etteivät työmarkkinajärjestöt päässeet niistä sopuun. Esimerkiksi paikalliselle sopimiselle ei lopulta tehty mitään.
Erona nykytilanteeseen on muun muassa se, että yleensä hallituksen toimia vastaan on protestoitu yksittäisten uudistusten yhteydessä. Kärrylä mainitsee esimerkiksi Sipilän kauden kiky-mielenosoitukset vuonna 2016 ja aktiivimallin vastaiset mielenosoitukset 2018.
– Nyt tässä ollaan ensimmäisiä uudistuksia viemässä läpi, mutta isolla arsenaalilla yritetään taistella koko hallitusohjelmaa vastaan ilmeisesti. Nähtäväksi jää, mennäänkö tässä loppuun asti ja katsotaan, kummalla kantti pettää ensimmäisenä, vai mennäänkö jossain vaiheessa neuvottelupöytään.
Tulkintaetuoikeus tuskin pöydällä
Kärrylän mukaan 1990-luvun lamankin aikaan varsinkin työnantajat esittivät kovia vaatimuksia palkkojen leikkaamisesta, sosiaalimaksujen siirtämisestä työnantajilta työntekijöille ja yleissitovuuden poistamisesta.
– Silloinkin uhkailtiin yleislakolla, mutta ei sitä tullut. Hallitus ei ollut kaikkien työnantajien vaatimusten takana, ja vaikka palkanalennuksista ei päästy sopuun, ay-liike suostui kuitenkin nollakorotuksiin ja siihen, että sosiaalimaksuja siirrettiin osittain työntekijöille. Siinäkin lopulta saatiin jonkinlainen kompromissi ja neuvottelutulos aikaiseksi.
Tärkeä ero Kärrylän mukaan on, että tällä kertaa hallitus on työnantajien kanssa lähes kaikesta samaa mieltä.
Hallitusohjelma sisältää hänen mukaansa historiallisen paljon heikennyksiä työntekijöille vailla juuri mitään myönnytyksiä pieniä veronalennuksia lukuun ottamatta.
Hänen mielestään yksi kädenojennus voisi olla esimerkiksi työntekijöiden edustuksen laajentaminen yritysten hallinnoissa. Vielä enemmän ay-liikettä miellyttäisi lakien ja sopimusten tulkintaetuoikeus riitatilanteissa. Suomessa tulkintaetuoikeus on työnantajalla, kun Ruotsissa se on työntekijöillä.
– Siitä eivät työnantajat täällä kuitenkaan hevin luovu. En usko, että se on vakavasti pöydällä.
Työttömille hyötyäkin
Tutkimusprofessori Tomi Kyyrä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) arvioi, että esimerkiksi työttömyysturvaan ei ole tulossa pelkästään heikennyksiä, vaan joukossa on myös muutoksia, joista hänen nähdäkseen voi olla hyötyä työttömille.
Kokonaisuutena kuitenkin vaikuttaa Kyyrän mielestä siltä, että palkansaajapuolta ei ole juuri valmistelussa kuunneltu.
– Tässä vaiheessa hallituksen olisi varmaan enää vaikea tehdä lakiehdotuksiin mitään isompia myönnytyksiä, koska ne ovat jo eduskunnan käsittelyssä.
Työttömille hyödylliseksi uudistukseksi hän nostaa erityisesti työssäoloehdon määrittelyn muutoksen.
– Ehdotuksen mukaan jatkossa työssäoloehtoa arvioitaisiin kuukausitulojen perusteella, mikä olisi hyvä uudistus mielestäni. Sen kautta voisi päästä byrokratialoukuista eroon.
Se tarkoittaisi Kyyrän mukaan, että jatkossa työttömyyskassat ja Kela voisivat nähdä suoraan tulorekisteristä, onko ihminen oikeutettu työttömyysturvaan ja miten suureen päivärahaan.
Nykyisin työttömät ovat joutuneet usein toimittamaan kassoihin ja Kelaan palkkatodistuksia, joiden käsittely vie aikaa ja etuuksien maksatuksiin on voinut tulla katkoksia.
Työllisyysvaikutuksia vaikea arvioida
Hallituksen kaavailema lakiin vietävä vientivetoinen palkkamalli sen sijaan kuulostaa Kyyrästä kummalliselta.
– Siinä rajoitetaan sopimisvapautta, ja onhan se pidemmän päälle ongelmallista, jos muiden ammattiryhmien palkkoja ei voisi ikinä korottaa enempää kuin vientialojen. Pitkällä aikavälillähän se vain lisäisi alojen välisiä palkkaeroja loputtomasti. Ei kai se voi olla kestävä ratkaisu pitkässä juoksussa.
Tutkijana Kyyrää huolestuttaa myös, että useita uudistuksia tulee voimaan lyhyen ajan sisällä.
– Se johtaa helposti siihen, että jälkikäteenkään ei saada selville, oliko uudistuksilla toivottuja työllisyysvaikutuksia vai ei.
Hänen mielestään olisi parempi, jos muutoksia tulisi yksitellen voimaan ja mielellään vielä niin, että ne vaikuttaisivat vain osaan ihmisistä.
– Paras vaihtoehto olisi tehdä kokeiluja niin kuin tehtiin perustulosta, mutta ne ovat hankalia toteuttaa. Lisäksi niihin tarvitaan monen vuoden seuranta-aika ja poliitikoilla on yleensä kiire. Onneksi hallituksen esityksen mukaan uudistusten voimaantuloa on porrastettu siten, että muutosten väliin jää sentään muutamia kuukausia.
"Kova kovaa vastaan"
Johtava tutkija Kari Hämäläinen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) on samaa mieltä siitä, että hallituksen uudistuksia tuli kerralla valtavat määrät.
– Osalla voi suhteellisen luotettavasti uskoa olevan oikeasti jotain työllisyysvaikutuksia ja kustannusvaikutuksia. Mutta on siellä paljon semmoistakin, mille ei pystytä sanomaan, mikä se vaikutus loppuviimeksi on, Hämäläinen sanoo STT:lle
Hänen mielestään kiista on pitkälti ideologista.
– Nyt on kova kovaa vastaan. Taustalla lienee jonkinasteista ajattelua voimatasapainon siirtämisestä. Jos toinen puoli sitä haluaa ja toinen ei, siinä on aika hankala lähteä sopimaan. Olisi hyvä, jos löytyisi joku punainen lanka ja ratkaisu, mutta se olisi varmaan tehty jo, jos sellainen olisi.