Edellinen suuri kokonaisvaltainen soteuudistus tehtiin vuonna 1972. Silloin tuli voimaan kansanterveyslaki. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin ja kuntien tuli perustaa terveyskeskus. Kunnat saivat muodostaa myös yhteisen keskuksen kuntayhtymän muodossa.
Siitä ajasta lähtien yhteiskunta on muuttunut monella tavalla. Asutuksen osalta sisäisen muuttoliikkeen pääsuunta on ollut etelään ja muualla suuriin kaupunkeihin. Kun vielä syntyvyys on laskenut, niin jo noin 70 prosentissa kuntia asukasluku on alkanut vähetä. Maahanmuutto on kuitenkin estänyt koko maan asukasluvun alenemisen. Sekin on suuntautunut suuriin kasvukeskuksiin.
Matkan pituuden merkitys päästä sotepalveluun on vähentynyt tiestön parantumisen ja autoistumisen ansiosta. Palveluja voidaan keskittää. Toisaalta palveluja voidaan tuoda tuttuun kotiin. Sellaiset ovat varsinaisia lähipalveluja.
Matti Vanhasen hallitus päätteli väestökirjanpidosta, että sotea pitää kehittää vastaamaan muuttunutta yhteiskuntarakennetta niin, että suuretkin ikäluokat saadaan pois tieltä hoivaten kunnialla hautaan. Lähinnä kunnat keskittyivät teilaamaan esityksen.
Vasta Juha Sipilän hallitus sai aikaan uuden ehdotuksen soten uudistamiseksi. Siinä otettiin kunnilta sote ja muutakin pois ja keskitettiin ne maakunnallisiksi. Esitys ei mennyt kuitenkaan eduskunnassa läpi ennen vaaleja.
Vaalien jälkeen Sanna Marin muodosti hallituksen. Se otti Sipilän hallituksen esityksestä sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja pelastuspalvelut, mutta säilytti kuitenkin hallinnon ja alueet maakuntajakoisina. Maakuntien nimeksi tuli näiltä osin hyvinvointialue. Väkirikas Uusimaa jaettiin useammaksi alueeksi.
Nyt uudistus on ajettu hallinnon puolesta käytäntöön. Se on alkanut saavuttaa vasta nyt sotepalveluja tarvitsevat, kun on ruvettu kaavailemaan itse hoitopaikkaverkon rakennetta. Sehän ei vielä paljoa säästä kustannuksissa, jos sama henkilökunta toimii samoissa kuntien tiloissa, mutta palkanmaksaja vaan vaihtuu. Itse hoidothan tulevat lääketieteen puolelta.
Vaasassa terveysasemien palvelut on jo keskitetty H-taloon erikoissairaanhoidon kupeeseen. Mutta eiväthän seinät hoida. Niiden sisälle tarvitaan lisää lääkäreitä ja hoitajia.
Nyt kehitetään sähköisiä palveluja korvaamaan käsiä ja matkoja.
Soteuudistuksessa on ollut aivan liikaa vastuutonta politikointia. Siitä johtuen uudistus on viivästynyt yli kymmenen vuotta. Nyt vielä aluevaltuustoonkin pitäisi valita ensikädessä jonkin puolueen edustaja.
Erityisen huolestuttavaa on näin ikääntyneenä ollut kuunnella, kuinka suuri taloudellinen taakka vanhukset ovat yhteiskunnalle. On jo tullut jopa viestejä vanhusten esineellistämisestä eli on alettu kuskata sairaanhoidosta sänkypotilaita kuolemaa odottamaan sinne, missä hyvinvointialueella on vapautunut sänky. Minusta siinä mennään alueellistamisessa jo liian pitkälle.
Markus E. Myllymäki
Vaasa