Valtiovarainministeri Riikka Purran kokemusvaje ja pääministeri Petteri Orpon vallanhimo sekä molempien jääräpäisyys ovat tällä hetkellä viemässä meidät ennen näkemättömään ahdinkoon.
Kansa on masentunut, pettynyt ja vihainen, kun niin selvästi käy ilmi, että mainitut henkilöt puolueineen toteuttavat omien aatteidensa mukaiset toimenpiteet kansan hädästä piittaamatta. Että me olemme tässä tilanteessa, on politiikkojen syy eikä kansan. Koska olen käyttänyt monta sataa tuntia analysoimalla Euroopan maiden edesottamukset, haluan lyhyesti valaista, missä minun mielestäni meni pieleen.
Kun Juha Sipilä oli ollut vajaat 5 kuukautta Suomen pääministerinä, julkaistiin kirjoittamani mielipidekirjoitus otsikolla ”Kriisitunnelma ei nosta Suomea”. Minä uskon, että Sipilän tavoite oli masentaa kansaa, jotta hän saisi helpommin maakunnat pystyyn. Masennus tuli, maakunnat jäivät viittä vailla valmiiksi. Sipilä ajoi leikkauksia, kun muu maailma jo nautti korkeasuhdanteesta.
Minä (R&D-taustalla) tein OECD:n ja WHO:n tilastojen avulla vertailun parin tusinan maan sairaanhoitokustannuksista. Kolme tehokkainta olivat Suomi, Ranska ja Iso-Britannia. Viimeksi mainitun järjestelmä on sittemmin romahtanut, koska kaikin keinoin yritettiin saada ihmisiä töihin. YK:n muutaman vuoden vanhan raportin loppusanat olivat: ”Brittiläisen myötätunnon tilalle on tullut rankaiseva, ilkeä ja kylmäsydäminen toimintatapa.”
Minä tein vertailusta yhteenvedon, jonka lähetin jokaiselle kansanedustajalle ja ministerille. Petteri Orpo, joka silloin oli Sipilän valtiovarainministeri, sai tervehdyksen mielipidekirjoituksen kopiona (Ehdotuksia sote-mallista ministeri Petteri Orpolle 5.4.2018). Ehdotin että sote-uudistus jätettäisiin tekemättä, koska Suomen sairaanhoitopiiri-järjestelmä oli yksi maailman parhaita. Varoitin, että jos uudistus toteutetaan, niin ensimmäiset vuodet pitää varautua 1,2–1,6 miljardin lisäkustannuksiin, niin aina käy kun tehdään ”fuusioita.
Presidentti Mauno Koiviston yksi viisaus on: ”Ei riitä, että ollaan oikeaa mieltä, pitää myös saada oikeat asiat tapahtumaan.” En saanut sote-uudistusta estettyä, siitä kärsii koko Suomi.
Orpon ja Purran tapa toimia on korostanut lakko-oikeuden merkitystä. Purra korostaa jatkuvasti, että poliittinen mandaatti on hallituksella. Ilmeisesti Purra on valmis jyräämään koko kansan yli ja ilmeisesti myös nauttisi siitä.
Kansa ei ole tähän saakka tottunut Orpon hallituksen tyyliin eli siihen tapaan, että istuva hallitus yrittää rikkoa ja hävittää sen, mitä edelliset hallitukset ovat saaneet aikaan 50–60 vuoden aikana.
Orpo on valmis tekemään omin voimin valtavia päätöksiä kansan selän takana. Esimerkiksi Orpo ja 22 muun maan edustajat sopivat Dubain YK:n ilmastokokouksessa, että ydinvoima kolminkertaistetaan.
Löytyisi kymmeniä muita päätöksiä, joilla Orpo ja Purra ovat keskenään sopineet kansan puolesta.
Lakko-oikeus on Suomessa vahvasti lailla turvattu. Perustuslain suojaamiin perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen yhdistymisvapaus ja siihen kuuluvat muut oikeudet. Suomi on ratifioinut YK:n alaisen ILO:n määrittelemät työntekijöiden perusoikeudet, joista yksi on työtaisteluoikeus.
Hieno homma on, että lakko-oikeus on perustuslain suojaama, jolloin sitä ei voi muuttaa ilman 5/6:n enemmistöä eduskunnassa.
Työnantajapuoli ja hallitus haluavat rajoittaa poliittista lakko-oikeutta. Kevytmieleisesti mainitaan, kuinka ”muut maat” ovat tehneet muutoksia. Yritetään antaa kuva, että Suomi on jälkijunassa. Minun mielestäni Suomen lakko-oikeus-käytäntö sopii mainiosti tähän aikaan. Ruotsin eduskuntavaalit pidettiin syyskuussa 2022. Kahdessa vuodessa Ruotsi on muuttunut de facto -diktatuuriksi, jossa mitään ei tehdä ilman ruotsidemokraatin Jimmy Åkessonin hyväksyntää. Unkari ja Turkki ovat esimerkkejä, miten koko valta on yhdellä henkilöllä.
On minusta pelottavaa, että Suomessakin perussuomalaiset ovat saaneet aikaan sosiaaliturvaverkon ja irtisanomissuojan romahtamisen niin, että melkein jokainen Suomen asukas kohta saa elää peloissaan. Minun kokemukseni on, että onnellinen työntekijä tuottaa 2–5 kertaa enemmän kuin peloissaan oleva. Minä pelkään, että Suomi ei nouse ennen kuin saamme viihtyvyyden takaisin.
Daniel Paro
Koivulahti, MustasaariValtiovarainministeri Riikka Purran kokemusvaje ja pääministeri Petteri Orpon vallanhimo sekä molempien jääräpäisyys ovat tällä hetkellä viemässä meidät ennen näkemättömään ahdinkoon.
Kansa on masentunut, pettynyt ja vihainen, kun niin selvästi käy ilmi, että mainitut henkilöt puolueineen toteuttavat omien aatteidensa mukaiset toimenpiteet kansan hädästä piittaamatta. Että me olemme tässä tilanteessa, on politiikkojen syy eikä kansan. Koska olen käyttänyt monta sataa tuntia analysoimalla Euroopan maiden edesottamukset, haluan lyhyesti valaista, missä minun mielestäni meni pieleen.
Kun Juha Sipilä oli ollut vajaat 5 kuukautta Suomen pääministerinä, julkaistiin kirjoittamani mielipidekirjoitus otsikolla ”Kriisitunnelma ei nosta Suomea”. Minä uskon, että Sipilän tavoite oli masentaa kansaa, jotta hän saisi helpommin maakunnat pystyyn. Masennus tuli, maakunnat jäivät viittä vailla valmiiksi. Sipilä ajoi leikkauksia, kun muu maailma jo nautti korkeasuhdanteesta.
Minä (R&D-taustalla) tein OECD:n ja WHO:n tilastojen avulla vertailun parin tusinan maan sairaanhoitokustannuksista. Kolme tehokkainta olivat Suomi, Ranska ja Iso-Britannia. Viimeksi mainitun järjestelmä on sittemmin romahtanut, koska kaikin keinoin yritettiin saada ihmisiä töihin. YK:n muutaman vuoden vanhan raportin loppusanat olivat: ”Brittiläisen myötätunnon tilalle on tullut rankaiseva, ilkeä ja kylmäsydäminen toimintatapa.”
Minä tein vertailusta yhteenvedon, jonka lähetin jokaiselle kansanedustajalle ja ministerille. Petteri Orpo, joka silloin oli Sipilän valtiovarainministeri, sai tervehdyksen mielipidekirjoituksen kopiona (Ehdotuksia sote-mallista ministeri Petteri Orpolle 5.4.2018). Ehdotin että sote-uudistus jätettäisiin tekemättä, koska Suomen sairaanhoitopiiri-järjestelmä oli yksi maailman parhaita. Varoitin, että jos uudistus toteutetaan, niin ensimmäiset vuodet pitää varautua 1,2–1,6 miljardin lisäkustannuksiin, niin aina käy kun tehdään ”fuusioita.
Presidentti Mauno Koiviston yksi viisaus on: ”Ei riitä, että ollaan oikeaa mieltä, pitää myös saada oikeat asiat tapahtumaan.” En saanut sote-uudistusta estettyä, siitä kärsii koko Suomi.
Orpon ja Purran tapa toimia on korostanut lakko-oikeuden merkitystä. Purra korostaa jatkuvasti, että poliittinen mandaatti on hallituksella. Ilmeisesti Purra on valmis jyräämään koko kansan yli ja ilmeisesti myös nauttisi siitä.
Kansa ei ole tähän saakka tottunut Orpon hallituksen tyyliin eli siihen tapaan, että istuva hallitus yrittää rikkoa ja hävittää sen, mitä edelliset hallitukset ovat saaneet aikaan 50–60 vuoden aikana.
Orpo on valmis tekemään omin voimin valtavia päätöksiä kansan selän takana. Esimerkiksi Orpo ja 22 muun maan edustajat sopivat Dubain YK:n ilmastokokouksessa, että ydinvoima kolminkertaistetaan.
Löytyisi kymmeniä muita päätöksiä, joilla Orpo ja Purra ovat keskenään sopineet kansan puolesta.
Lakko-oikeus on Suomessa vahvasti lailla turvattu. Perustuslain suojaamiin perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen yhdistymisvapaus ja siihen kuuluvat muut oikeudet. Suomi on ratifioinut YK:n alaisen ILO:n määrittelemät työntekijöiden perusoikeudet, joista yksi on työtaisteluoikeus.
Hieno homma on, että lakko-oikeus on perustuslain suojaama, jolloin sitä ei voi muuttaa ilman 5/6:n enemmistöä eduskunnassa.
Työnantajapuoli ja hallitus haluavat rajoittaa poliittista lakko-oikeutta. Kevytmieleisesti mainitaan, kuinka ”muut maat” ovat tehneet muutoksia. Yritetään antaa kuva, että Suomi on jälkijunassa. Minun mielestäni Suomen lakko-oikeus-käytäntö sopii mainiosti tähän aikaan. Ruotsin eduskuntavaalit pidettiin syyskuussa 2022. Kahdessa vuodessa Ruotsi on muuttunut de facto -diktatuuriksi, jossa mitään ei tehdä ilman ruotsidemokraatin Jimmy Åkessonin hyväksyntää. Unkari ja Turkki ovat esimerkkejä, miten koko valta on yhdellä henkilöllä.
On minusta pelottavaa, että Suomessakin perussuomalaiset ovat saaneet aikaan sosiaaliturvaverkon ja irtisanomissuojan romahtamisen niin, että melkein jokainen Suomen asukas kohta saa elää peloissaan. Minun kokemukseni on, että onnellinen työntekijä tuottaa 2–5 kertaa enemmän kuin peloissaan oleva. Minä pelkään, että Suomi ei nouse ennen kuin saamme viihtyvyyden takaisin.
Daniel Paro
Koivulahti, Mustasaari