Humalakin saattaa olla poliitikolle helpommin selitettävä syy polvien notkumiseen ja huojuntaan, kuin romahtanut terveys. Humala laskee, mutta horjuva terveys nostaa epäilyn kyvystä hoitaa tehtäviä.
Yhdysvaltain presidentinvaali sai odottamattoman terveysdramaattisen käänteen, kun ehdokas Hillary Clinton sairastui keuhkokuumeeseen.
Sairautta pahempaa oli sen pitäminen salassa. Clinton yritti hoiperrella 911-terrori-iskun muistopäivän läpi ilman huomiota, mutta epäonnistui.
Terveystiedot ovat alttiita repostelulle. Poliitikot eivät ole poikkeus vaatiessaan yksityisyyttään. Sairastuessaan ihminen on haavoittuvimmillaan.
Terveys on julkisen keskustelun kohteena aina, kun joku poliitikko yrittää pimittää tietoja terveydentilastaan.
Nykyinen ulkoministeri Timo Soini julkisti 2012 presidenttiehdokkuuden jälkeiset rytmihäiriönsä vasta kirjassaan kaksi vuotta niiden jälkeen. Hän ei ole päässyt spekulaatioista senkään jälkeen. Niissä kohdistetaan epäluuloja ministerin terveydentilaan, kuntoon ja jaksamiseen.
Samaa epäilyä kohdistuu kahdesti keuhkoveritulpan sairastaneeseen pääministeri Juha Sipilään, vaikka tietoa ei salattu. Rääkin kestämisen todistustaakka silti jäi. Sipilän täytyy vetää kesäisin pyöräkiertueitaan halki Suomen.
Mitä johtajampi, sitä merkityksellisempiä terveystiedot ovat. Suomalaisille on jäänyt ikuiset traumat presidentti Urho Kekkosen lopunajoista, kun jälkikäteen selvisi, että päämiehenä oli vanhuudenhöppänä ukko. Ajasta on saatu viime viikkoina ihan uutta tietoa Maarit Tyrkön muistelmista.
Ei ihme, että Kekkosesta seuraava presidentti Mauno Koivisto päätti julkistaa terveystietonsa vuosittain, ettei kenenkään tarvitse arvuutella. Sauli Niinistö on luvannut kertoa vain, jos on kerrottavaa.
Sairauden kohdalla ollaan aina herkän äärellä. Muutamia asioita ei kehdata nostaa ollenkaan esiin. Ne ovat:
1. Päättäjältä voi vaatia riittävän hyvää terveyttä työn hoitamiseen, mutta pitääkö hänen myös todistaa se?
2. Päättäjän voi edellyttää olevan töissä kunnossa. Entä velvollisuus pitää hyvää terveyttä edistäviä elämäntapoja yllä? Pitää huolta kunnostaan, nukkumisestaan ja palautumisestaan? Entä jos selviää, että tärkeä päätös onkin tehty hatarassa tilassa, ja se on ryyppäämisen ja valvomisen seuraus?
3. Päättäjien mielenterveys on aina voitu kyseenalaistaa pilkkamielessä. Saako vain syöpää ja veritulppaa sairastaa? Vaietaanko masennuksesta tai alkavasta dementiasta?
4. Yhdysvalloissa pohditaan juuri nyt, ovatko 68 ja 70 -vuotiaat ehdokkaat liian vanhoja presidentiksi. Suomessa ei voi edes kysyä iästä ja terveydestä ilman ikärasistin leimaa.
Nykypäivänä turnauskestävyydellä tarkoitetaan ihan muuta kuin pitkiä lounaita. Ei ole sattumaa, että johtajakulttuurissa on tapahtunut suuri muutos. Pitkät työpäivät tai matkustaminen ovat kovaa työtä. Niitä ei kestä pitkään, jos ei ole oikeasti kunnossa.
Viimekeväinen ministeri Alexander Stubbin moittiminen liiallisesta urheilusta kertoi vanhasta maailmasta. Siinä maailmassa päätökset tehtiin miesten kesken saunan lauteilla illan päätteeksi.
Päättäjien innokkuudelle pitää huolta kunnostaan ei pitäisi tänä päivän muuta kuin taputtaa. Kuntoilu auttaa pitämään myös pään kunnossa.
Jokaisen päättäjän kannattaa tumpata, kuntoilla ja näyttää kuolemattomalta.
SATU TAKALA