Moni meistä toimittajista taisi hymähdellä mielessään siinä vaiheessa, kun Yleisradio alkoi rummuttaa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) tekstiviesteistä, joiden tulkittiin olevan painostusta riippumattomana itseään pitävää tiedonvälittäjää kohtaan.
Hymähtelyyn oli ja on varmasti aihetta jatkossakin, sillä poliitikkojen reaktiot jo tehtyihin tai vasta työn alla oleviin uutisjuttuihin voivat olla aika rajuja. Kukapa meistä ei olisi palautetta saanut, joskus jopa syytteitä siitä, että pyrimme tarkoituksella tuhoamaan jonkun poliitikon uran.
Kyllä, vuosien varrella on tullut vastaan kaikenlaista.
Ehkä aktiivisimpia ovat olleet kokoomusnuorten puheenjohtajat, jotka toinen toisensa jälkeen ovat vuosien saatossa ottaneet välillä aika reipastakin eroa emopuolueen linjauksiin.
Vihreän Langan päätoimittajan paikalta Etelä-Suomen Sanomiin toimituspäälliköksi siirtynyt Juha Honkonen kirjoitti vuoden päätteeksi kolumnin (www.ess.fi), jossa hän kertoi, millaista on ollut päätoimittajan yhteistyö vihreiden puheenjohtajuudesta kesällä luopuvan Ville Niinistön kanssa.
Honkonen oli otsikoinut tekstinsä seuraavasti: Vihreät miehet – katse peiliin päin!
Honkonen kirjoittaa, miten puoluejohtaja lähestyi "vihaisena" joko puhelimitse tai tekstiviestillä, mikäli lehdessä oli jotain sellaista, mikä ei häntä miellyttänyt.
Honkosen mukaan Niinistö myös piikittelee toimittajia ja vastaa hänelle tehtyihin kysymyksiin aggressiivisesti.
Honkosta tuntuu huvittavan se, miten voimakkaasti Niinistö reagoi pääministerin YLE:lle lähettämiin viesteihin ja vaati tätä puolustamaan median riippumattomuutta.
Niinistö taitaa omistaa peilin, mutta ei muista katsoa siihen kovinkaan usein.
Samantapaisista kokemuksista avautui Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi Pressiklubissa. Hän kertoi puoluejohtoon pyrkivän Timo Harakan, entinen Vihreän Langan päätoimittaja ja puolueen jäsen muuten, yhteydenotoista, joita tulee etenkin sen jälkeen, mikäli hänen toimintaansa on jossain jutussa kritisoitu.
Poliitikot ovat herkkähipiäisiä, ihan niin kuin meistä jokainen. Ikävät, ehkä jopa virheelliset kommentit satuttavat ja jäävät pyörimään ajatuksiin pitkäksi aikaa.
Mitä vähemmän kokemusta, sitä helpommin negatiivisiksi koetut kirjoitukset saavat aikaan vastareaktion. Näin ihminen toimii, eikä siinä paljon auta, millaisessa asemassa hän sattuu olemaan.
Politiikka on kovaa peliä julkisuudessa, mutta vielä kovempaa se on julkisuuden takana. Halusimme tai emme, joudumme me toimittajat aina silloin tällöin todistajiksi tilanteisiin, joiden tulo julkisuuteen voisi tuhota poliitikon uran.
Tekikö Honkonen palveluksen avatessaan Pandoran lippaan ja paljastaessaan samalla todellisen ihmisen julkisuudessa nähdyn poliittisen henkilön sijasta?
Ketä teko sitten hyödyttää, onkin jo asia erikseen.
Mikäli ministeri jättää autostaan verot maksamatta, kuuluuko äänestäjien tietää tapauksesta? Ilman muuta.
Ministerin avioero on sen sijaan hänen yksityisasiansa, jota ei tarvitse julkisuudessa repostella. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että sillä on vaikutusta hänen työhönsä.
Reagoiminen ei ole poliitikolta kiellettyä. Pitää vain muistaa katsoa välillä peiliin. Ettei sitten itse kärähdä asioista, joista on muita moittinut.
MARJA TYYNISMAA