Kymmenen tuhannen äänen miehenä tunnettu Winslow löi läpi Poliisiopisto-elokuvasarjan ansiosta. Uransa alkuvuosina hän vietti öitä uimavalvojan kopin katolla, jotta jengit eivät ryöstäisi häntä. Winslow kiertää kevään aikana Suomea komediaesityksensä kanssa.
Äänitaituri Michael Winslow , 59, keskeyttää yhtäkkiä puheensa ja alkaa matkia vierestä ohi lipuvan raitiovaunun kilkettä.
–Joskus unohdan kysymyksen, kun jään kuuntelemaan ääniä, sanoo Winslow helsinkiläishotellissa.
Winslow elää äänistään, kirjaimellisesti. Suurelle yleisölle hänet tunnetaan parhaiten Poliisiopisto-elokuvien äänikone Larvelle Jonesina.
Tämän kevään ajan Winslow viettää kuitenkin Suomessa. Hänen ääni- ja stand up -show’nsa saapuu kaikkiaan 25 kaupunkiin. Suomi on hänelle maana tuttu, mutta kieli ei vielä oikein taitu.
–Kun olen täällä, toivon, että lämpötila nousisi sen verran, että voisin mennä ulos puhumaan ihmisille.
–Minun pitää käydä kahvilassa, ruokakaupassa, ravintolassa, pesulassa ja viinakaupassa. Aion oppia kaiken mitä tarvitsee, hän jatkaa.
Everstin pojasta imitaattoriksi
Kansainväliseen suosioon ei pääse helpolla, jos haluaa elää imitoimalla. Sen on huomannut myös Winslow.
Washingtonin osavaltiossa varttuneen Winslow’n isä oli Yhdysvaltojen ilmavoimien everstiksi saakka edennyt entinen toisen maailmansodan lentäjä. Perhe muutti usein, ja kuudesta lapsista nuorin varttui suurimman osan lapsuudestaan omissa oloissaan.
Hän alkoi imitoida ympäristössään kuulemia ääniä, ja hiljalleen imitaatiota rakastava upseerin poika halusi, vastoin isänsä toiveita, viihdealalle. Yliopisto sai jäädä vuoden jälkeen, ja matka länsirannikolta etelään kohti Etelä-Kaliforniaa taittui häneltä 1970-luvun lopussa liftaamalla.
Winslow oli aluksi koditon
Uransa alkuvuosina Winslow joutui asumaan Los Angelesin Venicen uimarannalla ja omassa autossaan, koska asuntoa ei ollut.
–Vaikeinta oli katumuusikoilla. Jengit ahdistelivat ja hakkasivat heitä ja veivät heidän rahansa.
Winslow selvisi itse sillä, että hän kertoi nukkuneensa yöt uimavalvojan kopin katolla.
Yritteliäisyys lopulta palkittiin vuonna 1984. Poliisiopisto-elokuvan tuottaja ja ohjaaja sattuivat Count Basien konserttiin, johon Winslow oli palkattu lämmittelijäksi. Kaksikko piti miehen äänishow’sta ja tuli puheille.
–He kirjoittivat minut elokuvaan sen esityksen jälkeen.
Poliisiopisto vei energisen miehen lopulta pois köyhyydestä. Töitä tuli hiljalleen lisää, vaikka maailma ei julkisuuden myötä hetkessä mullistunutkaan. Harvinainen taito mahdollisti hänelle kuitenkin rooleja halki 1980–1990-lukujen.
Kuulee värien äänet
Winslow’n on nähty toistavan kokonaisia kohtauksia puheineen äänineen Tähtien sota -elokuvasta. Jimi Hendrixin kitarasoolo Purple Haze -klassikostakin lähtee.
–Elämämme ovat yhtä ääniraitaa. Tälläkin hetkellä kuulen viittä, kuutta eri asiaa, hän toteaa myöhemmin.
Winslow kokee, että hänellä on jonkinasteista synestesiaa, sitä, että aistit sekoittuvat toisiinsa.
–Pystyn kuulemaan väriä. Se on musertavaa. Kirkas valkoinen valo voi joskus olla minulle kuin huutamista.
Imitaattorille vaikeimpia asioita on puolestaan rikkoutuvan lasin pirstoutuva särinä. Sitä hän ei saa aikaan kuin studiossa.
Vaikeista äänistä huolimatta mikään ääni ei ole hänelle toista mieluisampi.
–Kenestä lapsistasi tykkäät eniten? Niistä kaikista. Opin enemmän ja enemmän koko ajan.
MARKKU UHARI