Nettipoliisi Jarno Saarinen väittää Facebookissa, että "rasismi tässä yhteiskunnassa jää tuonne nettiin" ja "itse asiassa en pidä sitä kovin suurena ongelmana ylipäätään Suomessa" (Ilkka 5.8.).
Tuskin valkoihoinen ja valtaväestöön luettava poliisimies rasismia omakohtaisesti kokeekaan. Silloin on vaikea käsittää, että rasismi on yhteiskunnassamme todellinen ongelma. Silloin on parempi olla hiljaa, antaa (kokemus)asiantuntijoiden puhua.
Valitettavasti Saarinen ei ole ainoa rasismia vähättelevä poliisi. Helsingissä tehtiin tiistaina rikosilmoitus kymmenvuotiaan tummaihoisen lapsen pahoinpitelystä leikkipuistossa. Lapsen äidin mukaan teini-ikäiset tekijät myös solvasivat uhria neekeriksi ja raiskaajaksi.
Rikoskomisario Petri Juvonen ei pidä tapausta poikkeuksellisena: "Tuollaista lasten välillä tapahtuu vähän väliä". (HS 5.8.) Rikoskomisarion möläytys mitätöi lasten välistä rasismia. Se on väärin, sillä lapset kertovat rasistisista kokemuksistaan harvoin aikuisille. Pienet jäävät hyvin yksin, jos aikuiset eivät tunnista lasten rasistisia tekoja, vaan sivuuttavat konfliktit "tavallisena" riitelynä.
Samalla rikoskomisarion rimanalitus vähättelee viharikosten tuhoisuutta. Viharikoksen uhri ei joudu väkivallan kohteeksi sattumalta, vaan oletetun ryhmänsä edustajana. Se luo rasismia kohtaavassa ryhmässä pelkoa, joka puolestaan edistää syrjäytymistä.
Kun uusnatsit viikko sitten pahoinpitelivät ihmisiä Jyväskylässä, suojelupoliisin (supo) viestintäpäällikkö Jyri Rantala rahoitteli huolestuneita: "Sivullisten on turha pelätä kadulla kävelyä. Nämä Suomessa tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin ja vähemmistöihin" (IL 3.8.).
Supon kommentti kylmää. Hyökkäys esimerkiksi vähemmistöä vastaan ei ole rangaistusta lieventävä, vaan raskauttava teko.
Anarkisti Suvi Auvinen vastasi supolle rasisminvastaiseen mielenosoitukseen lähettämässään tervehdyksessä: "Kaikki tähän mielenosoitukseen kokoontuneet ovat uusnatsien vastustajia, meistä kuka tahansa voi siis olla heidän uhrinsa... On aika luopua sivullisuuden käsitteestä".
Poliisin riveissä on nyt korkea aika nöyryydelle. Rasismin vähättely nitistää luottamusta virkavaltaan – etenkin vähemmistöjen keskuudessa. Vielä pari vuotta sitten poliisia arvosteltiin kovin sanoin rasistisesta etnisen profiloinnin harjoittamisesta.
Väkivalta vähemmistöjä kohtaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan.
Konfliktien pelossa raa’at sanat ja teot kuitenkin silotellaan, kunnes yhtäkkiä huomaamme mitä julmempien väkivaltafantasioiden arkipäiväistyneen.
Teologi Martin Niemöller on pukenut ajatuksen kuuluisaan runoonsa Ensin ne tulivat... Runossa hän arvostelee saksalaisen älymystön pelkurimaista suhtautumista natsien vainoihin:
Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.
NELLA KESKI-OJA
nella.keski-oja@i-mediat.fi