Toukokuussa ilmestyi sisäministeri Petteri Orpon julkisuuteen saattamana Isänmaamme sisäistä turvallisuutta pohtinut selonteko. Valtioneuvosto osoitti aikanaan työn sisäisestä turvallisuudestamme vastaavalle sisäministeriölle.
Selonteko ei ole kevyttä iltaluettavaa! Sisältö rakentuu jo päätettyjen ja nähtävissä olevien säästöjen vaikutusten arviointiin. Selonteko ei ainoastaan luettele supistuksia vaan arvioi realistisesti supistusten seurauksia.
Poliisien näyttäytyminen sivupitäjillä hiipuu entisestään. Maamme rajojen ja merialueen jo aiemmin kutistettua valvontaverkkoa ja pelastusvalmiutta ”kevennetään”. Valvovat silmäparit katoavat saaristosta.
Rannikkojoukkojen linnakkeet ja niiden merivalvonta-asemat tyhjenivät jo muutama vuosi sitten. Merialueen ja saariston valvonta rakentuu lähes täysin tutkien ja muiden elektronisten valvontajärjestelmien varaan. Itärajan rajavalvontaa vahvistetaan 160 rajavartijalla. Todennäköisesti siirtämällä henkilöstöä muista toiminnoista?
Suomessa oli vuonna 2015 poliisimiehiä 7 250. Selonteko edellyttää, että lukumäärä ei laske alle 7 000:n. Vuosittain on peruskoulutettava noin 400 uutta poliisia. Poliisien määrää vähenee vuodesta 2015 noin kahdellasadalla. Seurauksena on, että ”yhä vakavampia ja kiireellisempiä hälytystehtäviä joudutaan siirtämään tai jättämään tekemättä!” Vaikka hälytystehtäviä priorisoidaan, joudutaan tinkimään valvontatehtävistä. Ehkä liikennevalvonnasta? Ollaan kuin harakka tervatulla katolla; kumarra sinne tai pyllistä tänne, aina on nokka tai pyrstö tervassa kiinni! Yhteiskuntarauhan valvonnan heikentyessä kasvaa kansalaisten tarve turvautua yksityisiin turvayrityksiin. Jätän mahdollisen terrorismin ennakoinnin tarpeen suojelupoliisin ja lukijoiden arvioitavaksi.
Tein pääosan elämäntyöstäni merialueen valvontaan liittyen yhteistyössä rajavartiolaitoksen, mutta myös silloisen Merenkulkulaitoksen, poliisin sekä tullin kanssa. Olen seurannut yhteistyökumppanien kipuilua rahallisten supistusten ja organisaatioiden muutospaineiden alla. Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos ovat saaneet valtionvarainministeriöltä kiittävän maininnan toimeenpanemistaan ja määräajassa toteutetuista organisaatioiden supistuksista.
Säästötavoitteet toteutettiin ilman suurta meteliä. Poliittiset päättäjät ovat kuitenkin jo viime vuonna palkinneet onnistuneista sopeuttamistoimenpiteistä uusilla säästövaatimuksilla.
Rajavartiolaitos ja poliisi ovat käsittääkseni nyt ylittämässä kipurajaa? Julkaistu selonteko ei pyöristele seuraamuksia vaan toteaa selkokielellä, miten vaaditut supistukset vaikuttavat yhteiskunnan perusturvallisuuteen.
Puolustusvoimien säästötoimenpiteiden vakavimmat seuraukset ovat ulkopuolisilta piilossa kassakaappien kätköissä. Poliisiin ja rajojemme vartiointiin kohdistuvat säästötoimenpiteet näkyvät jokapäiväisessä elämässämme. Poliittinen päätös voi purkaa toimintakykyä, mutta toimintakyvyn palauttaminen vie vuosia ja maksaa hunajaa. Jos siitä vielä silloin edes rahalla selviää? Vain tähän hetkeen sopiva poliittinen päätös ei ole valtakunnan sisäisen turvallisuuden kivijalka.
Terve järki ja kaukonäköisyys eivät voi olla katoavaa luonnonvaraa.
ASKO KILPINEN