Kotikenttäetu on vakiintunut käsite urheilussa. Monet joukkueet suoriutuvat parhaiten tutulla pelikentällä, kannattajien ja koko rakentamansa ja hallitsemansa organisaation tuella. Sama pätee myös liiketoiminnassa – Pohjoismaat ovat luonnollinen kotikenttämme, jossa meillä on hyvät mahdollisuudet menestyä.
Pohjoismainen yhteistyö ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan suhteita on ylläpidettävä ja vaalittava, jotta ne olisivat pitkäaikaisia ja kaikille osapuolille kannattavia.
Pohjoismaisen yhteistyön kokoonpanot ovat muuttuneet dramaattisesti. Suomen tuore Nato-jäsenyys muuttaa vakiintuneita suhteita Ruotsiin. Yhteinen puolueettomuuspolitiikka on historiaa, sillä maastamme on tullut kansainvälisen puolustusliiton jäsen.
Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien välinen yhteistyö on tähän mennessä syventynyt vuosi vuodelta yhteisen koulutuksen ja sotaharjoitusten muodossa. Pääesikunnat ovat luoneet lukuisia henkilökohtaisia suhteita ja yhteisen viestintäjärjestelmän. Puolustusteollisuusyhteistyölle ja rajat ylittäville hankinnoille on avattu uusia kanavia.
Tämä uusi tilanne, jossa Ruotsi joutuu odottamaan lopullista Nato-jäsenyytensä hyväksyntää ilman määräaikaa, luo epävarmuutta. Nato-maat Suomi, Norja, Islanti ja Tanska eivät voi myöntää Ruotsille erityisasemaa ilman muiden Nato-jäsenten hyväksyntää.
Vaikka puhumme Pohjoismaista vakiintuneena käsitteenä, meidän on tunnustettava, että maiden kansanedustuslaitokset ja hallitukset ovat valinneet talous- ja turvallisuuspolitiikassaan erilaisia polkuja. Suomi, Tanska ja Ruotsi ovat EU-maita. Norja ja Islanti tekevät yhteistyötä ETA/EFTA-alueella. Nyt neljä maata on Naton jäseniä.
Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on ottanut euron käyttöön, vaikka Tanska onkin sitonut valuuttansa euron kurssiin.
Erilaiset valinnat eivät kuitenkaan muuta tosiasioita – fyysinen läheisyys, kulttuuri-identiteetti, taloudellinen yhdentyminen ja demokraattiset perinteet muodostavat vahvan siteen Pohjoismaiden välille. Yli 27 miljoonan asukkaan Pohjola on merkittävä tekijä Euroopan näkökulmasta – se on Euroopan kuudenneksi suurin talousalue.
Pohjoismaiden välisen tavara- ja palvelukaupan arvo on lähes 250 miljardia euroa vuodessa.
Maiden strateginen asema Pohjois-Euroopassa, jossa ne valvovat Venäjän kauppareittejä, on erittäin tärkeä sekä Naton kehityksen että tulevien pohjoisten ja arktisten merireittien kannalta. Kun Suomen läheisyys länsimaihin kasvaa, muiden Pohjoismaiden merkitys korostuu – suomalaisten yritysten tavaroiden ja palvelujen vienti löytää luonnolliset kanavat länsinaapureidensa kautta.
Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteistyö pohjoiskalotilla on esimerkki yritysten ja työmarkkinoiden tehokkaasta yhdentymisestä. Suomalaiselle asennusyritykselle työskentely Kiirunassa tai Tromssassa on yhtä luonnollista kuin työskentely Oulussa. Sairaanhoitajat ylittävät rajan, ja suomalaiset urakoitsijat ovat mukana suurissa infrastruktuurihankkeissa Norjan vuonoilla ja ruotsalaisen akkutehtaan rakentamisessa.
Sisämarkkinat toimivat – työvoima, pääoma ja osaaminen ylittävät rajat ilman esteitä. Ainoa kielteinen kehityssuunta on Norjan yhä tiukempi tullimuodollisuuksien tulkinta, joka aiheuttaa turhautumista ja kitkaa monille pk-yrityksille – paperisota tukahduttaa kasvavan viennin.
Suomi on arvostettu pohjoismaisen yhteistyön jäsen. Kansainvälinen menestyksemme monilla aloilla – IT-alalla, metsätaloudessa, muotoilussa, urheilussa sekä idän ja lännen välittäjänä – on saanut pohjoismaiset poliitikot, tiedotusvälineet ja kansalaiset arvostamaan meitä. Suomen kykyä rakentaa koulutus-, kansanhuolto- ja puolustuskapasiteettia pidetään esimerkillisenä.
Suomalaisia pidetään luovina, yhteistyökykyisinä, määrätietoisina ja käytännönläheisinä.
Heikkouksia ovat kielitaidon puute, vieraiden kulttuurien huono ymmärtäminen, taloudelliset rakenteelliset heikkoudet sekä väestöpyramidin rakenne.
Myös Suomen kansantalouden tunnusluvut poikkeavat muista Pohjoismaista – velkataakka on paljon raskaampi kuin öljyllä rikastuneella Norjalla, pienteollisuuden ja maatalouden varaan hyvinvointia rakentaneella Tanskalla, vahvoihin tuotemerkkeihin ja globaaleihin yrityksiin tukeutuvalla Ruotsilla, ja jopa talouskriisin ravistelemalla Islannilla.
Yksi Suomen valttikorteista ovat Ruotsin vallan aikana Skandinavian perheiden ja päättäjien välille luodut suhteet. Ne ovat syventyneet vuosien varrella, jopa Suomen itsenäistymisen jälkeen.
On tärkeää, että tapaamme edelleen yhteisesti omistettujen yritysten hallitusten jäseninä, poliittisissa kokouksissa, opiskelijoina ja harjoittelijoina, urheilukilpailuissa, lomamatkoilla tai puolustusharjoituksissa. Yhteinen verkosto vahvistaa asemaamme kansainvälisesti.
On luonnollista laajentaa yhteistyötä koko Itämeren alueelle. Suomi voi toimia tärkeänä oppaana, koska olemme Naton täysjäsen, samoin kuin Baltian maat. Yhteinen rintama tuo myös yhteisiä etuja. Pohjoismaat voivat johtaa vihreää siirtymää ja luoda yhdessä kestävän yhteiskunnan.
Pohjoismaiset arvomme ovat samankaltaisia mutta eivät identtisiä – rakkaus luontoon, puhdas elinympäristö, vastuu kanssaihmisistä ja laatutietoisuus ovat hyveet, jotka ovat juurtuneet syvälle kansojemme sieluihin. Poliittiset päättäjät voivat edistää kehitystä yhdistämällä kansallisia resursseja tutkimukseen, kehitykseen, riskirahoitukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön muun muassa energia-alalla ja puolustusteollisuudessa.
Logistiikka on harvaan asutuissa ja suurissa maissa avainasemassa kaupan ja teollisuuden kustannusten hallinnassa. Energiateollisuus osoittaa, miten rajat ylittävä yhteistyö lisää vakautta ja turvaa elintärkeän resurssin saannin.
Suomen kannattaa myös kehittää ja ylläpitää yhteispohjoismaisia instituutioita ja järjestöjä – kustannukset ovat merkityksettömiä hyötyihin nähden. Tulee muistaa, että on edullisempaa viljellä maata lähistöllä kuin lähteä merta edemmäs kalaan.
Tärkeintä on kuitenkin torjua epäluuloa ja mukavuudenhalua. Jos Suomi pysyy vanhoissa malleissaan eikä avaudu uusille esimerkeille muista maista, arvomme luotettavana kumppanina laskee nopeasti.
Suomen maine muissa Pohjoismaissa on korkea, mutta ellemme tee päättäväisesti yhteistyötä joka päivä, kilpailukykymme katoaa yhtä nopeasti kuin eilispäivän analoginen teknologia. Siksi tie eteenpäin edellyttää kovaa ja määrätietoista työtä, joustavuutta ja riskipääomaa.
Naapurimme ovat valmiit tukemaan meitä, mutta meidän on myös panostettava yhteisen joukkueemme menestykseen.
Kjell Skoglund
toimitusjohtaja
Suomalais-ruotsalainen kauppakamari
Tukholma