Lännen median suureen poliisikyselyyn vastasi 166 poliisimiestä Pohjanmaan poliisilaitoksen alueelta. Alla on pohjalaispoliisien avoimia vastauksia muun muassa poliisien resursseja ja työstressiä koskeviin kysymyksiin.
1. Miten koette suoriutuvanne työtehtävistänne nykyisillä resursseilla?
– On pakko priorisoida, kun ei kaikkia ehdi tekemään. Onko oikein vai ei? Jonkun esimiehen pitäisi sanoa suoraan, mitä jätetään tutkimatta, kun ei aika riitä kaikkeen.
– Hätäkeskuksen välittämät tehtävät ehditään pääsääntöisesti jollain lailla hoitamaan. Liikennetehtäviä menee seurantaan, kun ei ole ketään laittaa paikalle. Näkyvä yleinen järjestyksenvalvonta vähäistä, kun ei ole aikaa.
– Työtehtäviä ei varsinaisesti jää hoitamatta, mutta juttumäärien ja juttujen hoitamisen priorisoimisen vuoksi viive on usein huomattava.
– Väki vähenee ja byrokratia lisääntyy. Poliisit tutkivat lähinnä toistensa tekemisiä ja työllistävät itsensä kansalaisten asiaan vaikuttamatta.
– Poliisi ei kykene millään sektorilla hoitamaan töitään vaaditulla tavalla. Rikoksia ei ehditä tutkia, hälytystehtäville ei riitä partioita eikä liikennettä ole aikaa valvoa.
– Pidennän työpäivää, jos en ehdi työaikana. Otan vapaata toisena päivänä sitten.
– Esimiestyöhöni liittyviä hallinnollisia töitä joudun viikoittain tekemään vapaa-ajalla iltaisin kotona. Esimeistyö ei jakaudu tasaisesti eri esimiesryhmien kesken.
– Valvonta- ja hälytystoiminnan perustyössä toimivat poliisipartiot eivät enää riitä kattamaan koko poliisilaitoksen aluetta. Kiireelliset A-luokan hälytystehtävät tulevat kyllä aina hoidettua, mutta kansalaisia "palvelevat" ei aina niin kiireelliset B- ja C -luokan tehtävistä joudutaan tinkimään. Valistus- ja PR tehtävät on laitettu minimiin.
– Kaikki pienet kolari yms.-jutut on sovittu laitettavaksi rajoitukseen, eli niitä ei edes yritetä tutkia, vaan juttu päästetään pois niiden vähäisyyden vuoksi.
– Työnkuva tällä hetkellä sellainen, että kaikki minulle listatut työtehtävät eivät vain tule tehdyksi nykyisellä työajankäytöllä ja työvuorokierrolla.
– Enemmän pitäisi saada aikaan. Syy ei ole työtehossa, vaan henkilöstömäärässä.
– Tehtäviä täytyy enenemässä määrin priorisoida. Tärkeät tehtävät hoidetaan heti. Sellaiset jotka eivät vaadi akuutteja toimenpiteitä, niin jäävät odotukselle. Valitettavasti osa rikosilmoituksista on odotuksella 1–2 vuottakin ennen kuin asia ehditään ottaa työn alle.
– Kaikki tietysti hoidetaan ajan kanssa, mutta aika ajoin suma seisoo. Uuden lainsäädännön myötä lisääntynyt paperitöiden määrä kuluttaa suunnattomasti työaikaa kaikilla tasoilla.
– Vuodesta 1992 alkaen poliisilla on ollut vain säästöbudjetteja ja henkilökuntaleikkaus tuosta ajasta on noin 15 %:a. Tuona aikana poliisin tehtävät ja niiden sisältämä byrokratia on kasvanut enemmän kuin 15 %:a. Poliisilla kuluu 2016 saman työtehtävän hoitamiseen selvästi enemmän työaikaa kuin vuonna 1992.
– Hukun töihin! Jaksaminen on todella koetuksella. Enää ei ole mukava lähteä töihin. Ei tiedä mistä lähtisi purkamaan työvuorta.
– Suomen poliisi on ehkä kaikkien aikojen pahimmassa kriisissä, osin omastakin syystä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että poliisi ei kykene suorittamaan niitä tehtäviä, joihin laki velvoittaa. Ja sen ongelman voi ratkaista ainoastaan poliitikot. Vaihtoehtoja on kaksi, joista toinen on se, että poliisin resurssit pitää saattaa riittävälle tasolle siten, että rahoituspohja on riittävä ja vakaa, jolloin toimintaa voidaan suunnitella pidemmällä tähtäimellä. Toinen vaihtoehto on se, että lainsäädäntöä muutetaan siten, että esimerkiksi osa tällä hetkellä rangaistavaksi säädetyistä teoista laillistetaan ja siten saadaan työtaakkaa pienemmäksi.
– Työmäärää on lisätty, kenttämiehille on lisätty tutkinnan töitä ja tehtäviä ns. massajutut niin kuin -80 luvulla tehtiin, mutta se ei onnistu kaupunkipartiossa. Samalla ainakin omassa yksikössäni kenttäryhmien resursseja pienennettiin ilman perusteita. Työtä lisää, väkeä vähemmälle.
– Pitkät etäisyydet ja niukat resurssit aiheuttavat sen, että tehtäviä joudutaan hoitamaan puhelimitse tai ne joudutaan jättää kokonaan hoitamatta.
– Työskentelen valvonta- ja hälytyssektorilla. Hätäkeskuksen antamat tehtävät kyetään nykyisillä resursseilla hoitamaan. Tehokasta valvontaa on se sitten liikenteenvalvontaa, huumausaineiden katukaupan valvontaa tai mitä tahansa ei ehditä tekemään tehokkaasti.
– Työtehtäviä on jäänyt hoitamatta jo kauan aikaa vähäisten resurssien vuoksi. Tämän on osattu vaieta hyvin päällystössä ja ylijohdossa. Tilastot näyttävät sen mitä niillä halutaan näyttää. Välillä hirvittää kun kansalaiset soittelevat rattijuopoista, mutta partiota ei ole lähettää tehtävälle. Aina käy mielessä, että mennäänkö sitten vasta tehtävälle kun kyseinen auto on ajanut kuolonkolarin vastaantulevan kanssa. Ikinä ei ole näytetty sellaista tilastoa, josta selviäisi se tehtävälukumäärä, jolle ei partioita ollut lähettää. Tällaiset tehtävät suoritetaan epäselvillä tehtäväsuoritekoodeilla ja tilastointia ei pystytä tekemään mikä tietysti on johdolle eduksi. Ongelmaa ei ole koska se ei näy tilastoissa.
– Priorisointi on tätä päivää ja sen myötä jää paljon sellaisia poliisin tehtäviä hoitamatta, jotka ennen hoidettiin.
– Voi kun julkisuus vain tietäisi asian oikean laidan, miten vähäisellä miehityksellä tämän maan turvallisuutta hoidetaan ja edelleen on vähennyspainetta niin sanotuista haitallisista ajoista siirtää poliisihenkilöstöä töihin virka-aikaan. Tämä näkyy kunniallisten, töissä käyvien ihmisten rankaisemisena, koska pitää tulla tuloksia.
– Kun poliisien määrä vähenee, on mahdoton tehtävä hoitaa jokaisessa tilanteessa jokaisen yksilön asioita tasapuolisesti. Samalla kun vielä tuntuu, että poliisiorganisaation yläpäässä on järkyttävä tarve keskittää poliisin toimintaa vielä enemmän liikennevalvontaan. Ja maan hallitus nostaa sakkojen summia. Haloo! Rahat on ilmeisesti valtiolta totaalisesti loppu.
– Pitkään on menty tuurilla. Jos jotain isompaa sattuu, niin silloin on lähes kaikki resurssit kiinni. Valitettavasti muutosta ei tule ennen kuin joku kuolee tai loukkaantuu vakavasti.
– Resursseja on jatkuvasti vähennetty, elämme täysin kipurajalla sen suhteen. Työnantaja ei suhtaudu riittävän vakavasti akuuttiin resurssipulaan ja jatkuvaan työmäärän kasvuun. Pohjanmaan poliisilaitoksen päällikkö Risto Lammikin lausuu koko ajan mediassa, että kyllä me pärjäämme. No tuurilla mennään....
– Kun välillä kaikkia työtehtäviä ei pysty hoitamaan samaan aikaan, niin tehtävien priorisointi on käytössä. Kenttäpuolella asiat laitetaan tarkkailuun tai sitten tilaan ettei ole laittaa tarkoituksenmukaista partiota tehtävälle.
– Rikostutkinnassa pystytään tutkimaan vakavimmat rikokset ja priorisoimalla muut rikokset, mutta täysin pimeät pikkurikokset keskeytetään nopeasti, kun niille ei kukaan ehdi tekemään mitään. Tämä on nykytilanne ja turha sitä on mennä muuksi väittämään.
– Partiomäärät ovat alittaneet reilusti joskus määritellyn "minimipartio"määrän, joten on pakko rankalla kädellä priorisoida.
– Meitä on aivan liian vähän, tarkoitan näitä varsinaisia tekijöitä eli tutkijoita ja järjestyspoliiseja. Emme tarvitse hallintoa enää yhtään lisää. Toivottavasti poliisiasemia ei lopeteta enää yhtään.
– Ehdin tehdä kaikki aikomani työtehtävät työaikana. Kysymys ei olekaan minusta, vaan siitä ehtiikö poliisi organisaationa tekemään kaikki siihen kohdistuvat odotukset. Ongelmaa ei voida mielestäni avata yksittäisen toimijan kannalta, vaikka se yhteen koottuna edustaisikin isoa toimijajoukkoa. Kysymys on enemmänkin siitä, pystyykö poliisi vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin toiminnassaan. Tähän odotukseen emme ole pystyneet enää vuosiin vastaamaan.
– Poliisipartioista on pääkaupunkiseudun ulkopuolella - jossa muuten suurin osa maamme väestä yhä asuu - tullut autossa kilometrejä taittava autonkuljetuspartio, joka ei pysty enää vastaamaan odotuksiin välitöntä apua tarvitsevissa tehtävissä eikä ennalta estävyydessä. On suorastaan vastenmielistä kuunnella vilpittömän kansalaisen vilpitöntä ilmoitusta suoraan poliisipartiolle siitä, että kokee turvattomuutta ja toivoo poliisin läsnäoloa tietyissä paikoissa. Vastenmieliseksi asian tekee se, että joutuu kertoa kansalaiselle, ettemme kykene juuri koskaan vastaamaan hänen odotukseensa.
– Haja-asutusalueilla partioivat tietävät senkin, kuinka turhauttavaa on ajaa hälytystehtäville kymmenien kilometrien päähän lähes aina myöhässä tapahtumista vain toteamaan jo ajat sitten tapahtuneen asian synnyttämät vahingot. Kättään ei saa väliin, jos partioalueena on useita kuntia yhdellä partiolla. Tätä ongelmaa ei tiedosta, jos ei ole ajanut jatkuvasti useita satoja kilometrejä poliisiautolla vuodesta toiseen vain todetakseen, ettei muuta kuin kirjaaminen ole enää tehtävissä. Haja-asutusalueiden asukkaat ovat myös väärällä tavalla jo tottuneet tilanteeseen, eivätkä käytä oikeuttaan tulla valtiojohtoisen organisaation taholta kohdelluksi yhdenvertaisesti taajamissa asuvien kanssa.
– Huolestuttavinta on se, että toimintaa ohjaa talous, ei tarpeet. Jossain vaiheessa on kääntynyt päälaelleen ajatus siitä, että poliisi on kansalaisia varten. Nyt tuntuu, että kansalaisten asiat ja tarpeet pyritään väkisin sopeuttamaan poliisin budjetin mahdollistamaan tarjontaan. Hävettää.
– Osa työtehtävistä tulee hoidettua vapaa-aikana.
– Resursseja on leikattu niin paljon, että poliisipartiot eivät ehdi tehtäville ajoissa jos ollenkaan. Paljon tehtäviä tulee suoritettua puhelimitse tai koodilla "ei vapaata tarkoituksenmukaista partiota". Lisääntyneiden velvoitteiden (esim. esitutkinnan lisääminen kentällä ja suoritteiden kuten sakkojen keräämiseen painostaminen) mukana tulee enenemissä määrin sitä, että poliisia ei enää näy.
– Vähän partioita, pitkiä välimatkoja, päivästä riippuen keikkojen määrä vaihtelee. Mutta pakostakin nykyresursseilla jää keikkoja hoitamatta tai ne hoidetaan puhelimitse.
– Pohjanmaan poliisilaitoksessa minipartiovahvuudet poistettiin ja päällikkö on ilmaissut selkeästi, että haitoista pitää säästää. Tottakai se tarkoittaa partiomäärien vähentämistä viikonlopuilta. Tehtäviä jää hoitamatta ja niille meneminen kestää pidempään. Lisäksi kenttämiesten velvoite hoitaa suppeaa tutkintaa eli kuulusteluja lisääntyy nyt helmikuussa. Sekin aiheuttaa poistumaa valvonnasta. Huonolta näyttää....
– Turha repiä itteänsä talkootöissä! Kuka repii, sille lastataan lisää taakkaa ja mitään korotusta palkkaan ei tule. Päällystöä ja pilkuntarkastajia lisätään, ihan kuin se parantaisi henkilöstövajauden.
– Maan sisäinen turvallisuus ei näytä olevan yhteiskunnalle tärkeä. Poliisissa havaittavissa selkeää väsymistä. Yhteiskunnan kiristynyt ilmapiiri lisää poliisin kykyä jaksaa.
2. Miten poliisi oman poliisilaitoksenne/yksikkönne alueella pystyy turvaamaan alueen eri osissa asuvien ihmisten turvallisuuden?
– Pitkät matkat, paikallispoliisit lakkautettu ja siirretty keskuksiin. Tehdään väkisin "liian" suuria yksiköitä, ei toimi kehäkolmosen ulkopuolella
– Maaseutu hoidetaan, jos resursseja jää yli, muuten jää hoitamatta.
– Kaupungeissa saa hyvin poliiseja paikalle, jos jotain sattuu. Maakunnassa on hyvä jos saa soiton poliiseilta....
– Tehtävien hoitaminen muutoin kuin paikalle menemällä on määrissä mitattuna kymmenkertaistunut useilla paikkakunnilla 2008 jälkeen. Poliisipartiot ajavat paikasta toiseen eivätkä ehdi keskustella ihmisten kanssa.
– Hälytystehtävät hoidetaan ja partiointia pienemmille kunnille ei enää pystytä tekemään.
– Pohjanmaan poliisilaitos on laaja ja partioita välillä todella vähän. Sivukylillä ei enää poliisin palveluja ole juuri tarjolla.
– Tutkinnan osalta asia ei ole aivan yhtä haastava. Koko alueella rajoitetaan (eli jätetään tutkimatta) samankaltaiset rikokset. Tietyillä alueilla kuitenkin asiakkaat joutuvat matkustamaan huomattavan pitkiä matkoja tavoittaakseen henkilökohtaisesti rikostutkijan.
– Miehistöä on aivan liian vähän kattamaan koko Pohjanmaan alueen riittävällä määrällä partioita.
– Pitkät välimatkat poliisilaitoksen alueella ja poliisien vähäisyys estävät riittävät ja tasapuoliset poliisipalvelut koko alueelle.
– Reuna- alueilla ei kansalisille riitä aikaa missään. Jos tarvitaan poliisin palvelua (hälytys) ei paikalle ehditä millään ajoissa. Pahoinpitely- ja omaisuusrikoksia tapahtuu, joista ei tehdä lainakaan ilmoituksia, koska niitä ei tutkita (palaute ihmisiltä). Tutkinnassa painetta, koska selvittämättömiä juttuja tulee.
– Poliisin kuuluu palvella ja turvata ihmisten turvallisuus siellä, missä ihmiset asuvat. Nyt niin ei tapahdu vaan ohjataan ihmisiä muuttamaan palveluiden perässä.
– Poliisitoimintaa on koko oman urani ajan keskitetty jatkuvasti suurempiin yksiköihin ja alueisiin. On selvää, että siellä, missä tehtäviä on eniten, niin siellä täytyy olla poliisejakin eniten. Nykyisin on kuitenkin jopa seutukuntia, jossa poliisi on lähes nähtävyys ja silloin syntyy turvallisuustyhjiö ja nämä tyhjiöt täyttyy aina jollain aikavälillä jotenkin, yleensä turvattomuudella. On ensiarvoisen tärkeä, että niitä pieniä poliisiasemia säilytetään, koska silloin poliisihenkilöstöä itse asuu kaupunkien ulkopuolella ja paikallistuntemus säilyy, joka on erittäin tärkeää. Varsinkin maaseudulla asuu paljon ikäihmisiä, joiden turvallisuudentunne on romahtanut, koska kynnys kertoa rikoksista etäällä olevalle poliisille on korkea.
– Iso alue ja vähän partioita aiheuttaa väkisinkin sen, että jos tulee a-luokan työtehtävä alueen reunaseudulle, niin partion saaminen kestää kauan.
– Suuret välimatkat. Lisäksi partiot kohdennetaan siten, että suurissa asutuskeskuksissa on aina partio/partioita, mutta pienemmissä kaupungeissa partioita ei usein ole lähimaillakaan. Tämä luo erittäin suurta epätasa-arvoa veronmaksajia kohtaan.
– Maakunnissa poliisipalvelut erittäin heikot, kaupungissa kipurajoilla että ehditään keikat ajaa.
– Maakunnassa etäisyydet ovat pidempiä ja usein resursseja ei ole niin paljon, että sinne saisi partioita.
– Syrjäseudulla asuvat eivät saa poliisipalveluita tai joutuvat odottamaan tolkuttoman pitkään.
– On itsestään selvää, että maakunnat ovat nykyään poliisi tyhjiöitä. Jos partioita on alueella vain kourallinen, niin yksikään partio ei ole maakunnissa suorittamassa omatoimista valvontaa, koska kaikki resurssit menevät hätäkeskuksen antamien tehtävien hoitamiseen.
– Vähistä partioista ei yksinkertaisesti riitä reuna-alueille partioita eikä aina edes lähiseuduille. Tämä tulee usein esille tehtävillä. Taas tehtävämäärät vääristyvät, koska partiota ei edes pyydetä paikalle.
– Reuna-alueet jäävät usein ilman valvontaa. Tässä on myös työnjohdollisia ongelmia Kenttäjohdon puolelta, jossa partioita ei haluta hajauttaa ympäri aluetta.
– Partioiden alueellinen kattavuus on erittäin heikkö ja hälytyksille saa poliisia odottaa joskus tunnin jos toisenkin.
– Joihinkin osaan "piiriä" ei saada miehistöpulan takia partiota lainkaan, pääpoliisiaseman sijoituspaikkakunnalla paljon tehtäviä joten maakunta jää vähemmälle, tai sitten mennään pitkällä viiveellä jos ollenkaan.
– Poliisilaitoksen reuna-alueilla poliisia ei juuri näy eikä käy.
– Sen jälkeen voimme todeta poliisin tilastosta, ettei siellä alueella ole tarvetta poliisille, koska sinne ei tule hälytystehtäviä. Kierre on jo syntynyt. Ei tämä nyt niin vaikea ketjutus ole. On päivänselvää, että missä poliisipartio on fyysisesti olemassa, sinne myös tehtäviä tulee, koska ihmiset tietävät poliisin olevan saavutettavissa. Nykyinen järjestelmä pitää mielestäni kansalaisia sekä eriarvoisessa asemassa että tyhminä.
– Poliisin näkyvyys nykyisillä toimintamalleilla ei riittävää missään. Aikaa menee liian usein päivittelyyn ja sisällä istumiseen.
– Poliisilaitoksen larva-alueilla asuvat ovat oman onnensa nojassa eikä se ole tavatonta taajamissakaan. Kun jotakin tapahtuu, mihin mennään monella partiolla, yhtä aikaa ei saa olla mitään muuta.
– Kansalaisten livepalaute on ollut, etteivät tee enää ilmoituksia poliisille, koska saatavuus on heidän mielestään heikentynyt. Siksi tilastotkin ovat laskeneet.
– Ajoittain isoja alueita maakunnissa, ettei ole ollenkaan poliisipartioita. Lähimmällä partiolla voi olla matkaa se 100 km.
– Alueen laitamaille eivät partiot ehdi kuin satunnaisesti. Myös niille alueille tulevat tehtävät pyritään hoitamaan puhelimella pitkien etäisyyksien takia.
3. Onko stressi, jota koette työssänne, lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana?
– Osaston henkilövahvuus on muutamassa vuodessa vähentynyt 60 %. Työmäärä on pysynyt samana, tai jopa hieman kasvanut. Jokainen pystyy itse laskemaan mitä se tarkoittaa käytännön työssä.
– Suuri määrä poliisikoulutuksen saaneita osaajia on siirtynyt toisarvoisiin tehtäviin esikuntaan ja hallintoon, joka ei tue perustehtäväämme ja heille vielä maksetaankin paremmin.
– En ole vielä koskaan kokenut Stressiä. Teen sen minkä pystyn ja loppu jää odottamaan. Jos työantajapuoli katsoo sopivaksi leikata kansalaisten palvelutasoa, niin tapahtukoon. Minä en voi tehdä muuta kuin parhaani.
– Työkiire ja työn vaativuus on kasvanut hurjaa vauhtia. Yhteiskunta ja ihmiset sen osana vaativat nykyään todella paljon, joka osin on tietysti oikein. Lisäksi lainsäädäntö lisää poliisin työtä jatkuvasti enemmän. On jäänyt vaikutelma, että poliittisilla päättäjillä ei ole minkäänlaista tuntumaa poliisin arkeen.
– Liikaa tullut epäolennaista säännöksiä ja byrokratiaa. Laillisuusvalvonta karannut käsistä poliisi ei pysty eikä uskalla enää toimia samalla tavalla miten ennen. Omaa tekemistä ja sanomista on koko ajan tarkkailtava. Oikeusyksikkö hakemalla hakee millä pääsisi rankaisemaan poliisimiestä.
– Työtehtävät ovat lisääntyneen ja resurssit vähentyneet. Töitä tehdään virkavastuulla ja ihmisiä kun ollaan, niin virheitäkin sattuu, joista osassa tapauksista seuraa virkamiehelle sakkoja.
– Työturvallisuudesta ei puhuta mitään vaikka partiot vähentyneet huomattavasti vuosien mittaan. Aina odotellaan lisämäärärahoja taikka kuuta taivaalta.
– Tunnollinen poliisi, jolta jää selvästi työtehtäviä tasapuolisesti hoitamatta, niin varmaan kokee stressiä!
– Väki tekee töitä äärirajoilla. Ylityöt paukkuu, mutta juuri kukaan ei haluaisi enää tehdä niitä, kun pitäisi päästä palautumaankin töistä. Omassakin työyhteisössä työtätekevien määrä vähentynyt noin 30 % siitä mitä se oli vielä noin kolme vuotta sitten.
– Osoitan sormillani poliittisten päättäjien lisäksi myös poliisin ylijohtoa ja poliisijärjestöjen liittoa. Kukaan ei uskalla nostaa kissaa pöydälle, Suhonen "jyrähtää" silloin tällöin otsikoissa, jonka jälkeen painuu takaisin huoneeseensa ja toivoo, että kukaan ei loukkaantunut hänen esiintulostaan. Jahka saan seuraavan vakituisen viran itselleni, eroan liitosta ihan sen puheenjohtajan luoman ammattiyhdistyskulttuurin vuoksi. Pikkukarjahtelut silloin tällöin ja lakkouhkailut eivät vie asiaa ainakaan kehittymisen suuntaan.
– Johtamisvaje poliisissa lisää stressiä. Johtajia liikaa johtamista liian vähän.
– Univaikeuksia lisääntyvässä määrin jatkuvan lisääntyvän työpaineen takia. Kaikenlainen suoritteiden seuranta lisääntynyt. Esimerkiksi viimeisimpänä päällikkö velvoittaa kirjoittamaan tietyn määrän sakkoja per/työvuoro. Siinä ohessa pitää hoitaa hälytyskeikat, käräjäkuljetukset ynnä muut. Voi kun kansa tietäisi mihin tämä on mennyt.
Lue lisää Lännen median suuresta poliisikyselystä päivän lehdestä.