Mistä Etelä-Pohjanmaan asukkaat ovat tulleet? Kuinka eri paikkakunnat asutettiin ja milloin? Miten pohjalaiset suvut ovat kietoutuneet toisiinsa?
Tieto eteläpohjalaisten sukujen alkuperistä on karttunut viime vuosina rivakkaa tahtia. Syynä ovat isälinjaiset dna-testit. Ne mahdollistavat sen, että tutkijat pääsevät nyt kurkistamaan satojen vuosien taakse sinne, minne asiakirjalähteet eivät yllä.
Väitöskirjatutkija Ari Kolehmaisen mukaan suomalaisten sukujen alkuperästä ja levittäytymisestä tiedetään paljon enemmän kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Hän sanoo, että ennen nojauduttiin helposti olettamuksiin ja spekulointeihin. Näin etenkin, kun tutkittiin aikaa, jolta asiakirjat ovat puutteelliset tai puuttuvat kokonaan.
Tutkimuksessa tehdyt virheet ovat päässeet kertautumaan esimerkiksi sukukirjoihin ja -sivustoihin.
– Isälinjaisten dna-testien avulla on viimein päästy kiinni faktoihin. Aikaisempiin teorioihin on tullut paljon muutoksia, ja esi-isätietoja joudutaan päivittämään jatkuvasti. Vanhat sukututkimukset ja myös paikallishistoriikit sisältävät paljon virheellistä tietoa, hän sanoo.
Tuloksia saatu
Kolehmainen tekee väitöskirjaa savolaisten sukujen synnystä ja levittäytymisestä. Hän johtaa myös Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seuraa. Seura on järjestänyt luentoja ja omakustanteisia dna-testitilaisuuksia eri puolilla Suomea.
Etelä-Pohjanmaalla näitä tilaisuuksia on järjestetty Vimpelissä, Seinäjoella, Ähtärissä ja Alahärmässä. Viime keväänä Kolehmainen vieraili Alajärvellä.
Marraskuussa ohjelmassa on Töysä. Kolehmainen kertoo, että Suomen geneettisen sukututkimuksen seura on parhaillaan käynnistämässä Pohjanmaahan keskittyvää hanketta. Tavoitteena on innostaa ihmisiä testauttamaan sukunsa ja saada siten mahdollisimman kattavasti tietoa alueen asuttamisesta.
Tuloksia järjestetyistä testitilaisuuksistakin on jo saatu. Kolehmainen on kartuttanut erityisesti tietoa savolaisten sukujen levittäytymisestä Järviseudulle ja Suomenselän alueelle. Nämä ennen asumattomat seudut asutettiin pitkälti savolaisten muuttoliikkeen voimin 1500-luvulla.
Aikaisemmin saatettiin olettaa esimerkiksi nimen perusteella, että jokin suku on lähtöisin Savosta. Isälinjaisen dna:n avulla päästään kiinni siihen, mikä suku ja millä alueella.
Uudisasukkaiden pitkä matka
Kolehmaisella on antaa useita esimerkkejä. Otetaan vaikka Soini.
Nyt tiedetään esimerkiksi, että 1500-luvulla perustetun Kukon talon asuttajien juuret ovat Kettunen-suvussa Etelä-Savossa Juvan ja Rantasalmen alueella. Soinin Soinimäet ja Leppäiset sekä Pohjois-Savon Leppävirran Soiniset puolestaan jakavat yhteisen esi-isän noin vuonna 1400. Soinin paikkakuntanimi saattaa siten juontua Leppävirran Soinisista, joiden alkujuuri on Ruokolahdella Etelä-Karjalassa.
Soinin Laasasen talon isännällä oli yhteinen esi-isä 1400-luvulla Nurmon Matti Kuroisen kanssa. Matin poika Heikki ryhtyi asuttamaan autioksi jäänyttä Teppoa. Dna-testit osoittavat, että Paavo Paavonpoika Laasasen ja Matti Kuroisen sekä tämän pojan juuret olivat Etelä-Savon Joroisista lähtöisin olevassa Kurosten suvussa.
Soinin Källi-Raitamäellä, Lehtimäen Laukkosella, Saarijärven Porasella ja Ähtärin Kellomäellä on yhteinen järviseutulainen esi-isä, jonka juuret ovat Mikkelin lähellä olevan Kangasniemen isoissa suvuissa, Hokkasissa, Suurosissa ja Mannisissa.
Myös Soinin Parviaiset on tiedetty alkuperältään savolaisiksi. Nyt osataan kertoa, että suvun juuret vievät Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärven Parviaisiin, paikkakunnan varhaisimpiin asuttajiin. Dna yhdistää Pyhäjärven ja Soinin Parviaiset Varkauden lähellä sijaitsevan Kangaslammin Parviaisiin.
Kolehmainen on havainnut myös sen, että osa muinaisista savolaisista suvuista jatkuu enää Pohjanmaalla. Tällainen suku näyttäisi olevan esimerkiksi Lappajärven Kiilunen.
Ähtäri savolaisin
Kolehmainen kertoo, että vahvimmin savolaiset suvut jylläävät Etelä-Pohjanmaalla Ähtärissä. Paikkakunta asutettiin käytännössä tyystin savolaisin voimin; vasta myöhempinä vuosisatoina uudisasukkaita tuli muualtakin. Ähtärin asuttajasukujen alkuperät on selvitetty lähes kokonaan.
Kolehmaisen mukaan siellä on vain yksi muualta tullut sukulinja. Kyseessä on 1550-luvulla Hankavedelle asettautunut Sipi Sipinpoika Seppä Karjalasta.
– Sepän isälinjaiset esi-isät olivat alkujaan lännestä, mutta asuneet Karjalassa jo useita vuosisatoja.
Järviseudulla eniten savolaisvaikutusta on Lappajärvellä. Vimpelissä näkyy Lappajärveä selvemmin ruotsalaisen asutusliikkeen vaikutus.
Isoja eroja
Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seuran tuore hanke kattaa kaikki kolme pohjalaismaakuntaa. Niiden asutushistoriassa on huomattavia eroja. Kolehmainen kertoo nyrkkisääntönä olevan, että mitä ylemmässä jokilatvoja noustaan, siitä suuremmaksi savolaisvaikutus kasvaa.
– Pohjois-Pohjanmaalla se on suurimmillaan. Esimerkiksi Nivalassa melkein kaikki isälinjat ovat savolaisia.
Kolehmainen sanoo, ettei nimistön pohjalta voi suoraan päätellä jonkin suvun alkuperää. Hän mainitsee laajoista lakeuksistaan tunnetun Limingan.
– Siellä on yllättävän paljon savolaisia sukuja, mikä ei tule nimistöstä enää esiin. Tämä viittaa siihen, että suvut olivat seudulla jo keskiajalla, ehkä 1400-luvun puolella ennen asiakirjojen alkua.
Kolehmaisen mukaan näyttääkin siltä, että savolaisia lähti omilta asuinalueiltaan jo ennen 1500-luvun suurta muuttoliikettä.
– Ainakin Pohjois-Pohjanmaan kohdalla voidaan sanoa, että näin on. Ehkä muuallakin, kun saadaan enemmän sukuja testattua.
– Vaikka Järviseutu on tuoreesti asutettu, sielläkin on sukuja, jotka ovat olleet seudulla niin kauan, ettei pystytä enää paikallistamaan mistä ne ovat tarkalleen lähtöisin. Näitä ovat esimerkiksi Lappajärven Kärnät ja Söyringit.
Savolaisia kohti rannikkoa
Pohjalaismaakunnista Etelä-Pohjanmaan asutushistoria on kirjavin. Vanhimmilla asutuilla seuduilla kuten Kyrönjokilaaksossa asutuksen juuret kurkottavat rautakaudelle ja kauemmaksikin. Uudisasukkaita on tullut paljon Satakunnasta ja Hämeestä.
Muuttoliike Ruotsista Pohjanmaan rannikolle alkoi 1200-luvulla, kun Ruotsin kruunu alkoi kiristää hallinnollista otetta Itämaastaan Yksittäisiä savolaisia uudisasukkaita kulki Suomenselältä myös kohti rannikkoa ja sen jokilaaksoja. Tällainen on esimerkiksi Kauhajoen Korhonen-suku.
Kaikkien sukujen alkuperän selvittäminen ei ole enää edes mahdollista dna-testauksella. Näin on silloin, jos talon ensimmäisestä asuttajasta ei löydy suoraa mieslinjasta jälkeläistä, kuten esimerkiksi nuijapäällikkö Jaakko Ilkan kohdalla.
– Tutkimuksessa täytyy olla tarkka, sillä mieslinja voi myös jatkua jollain toisella kuin alkuperäisellä nimellä.
Sukujen juuret valoon
Sukujen syntyä ja asutushistoriallista taustaa voi tutkia laajoilla isälinjaisilla dna-testeillä eli Big Y-dna -testeillä. Testi voidaan tehdä vain miehistä.
Testin avulla voi selvittää suvun alkuperää ja eri sukuhaarojen yhteyksiä. Se kertoo suvun taustasta ennen kirjallisia lähteitä ja sen miten suku suhteutuu Suomen asutushistoriaan. Testi kertoo myös oman isälinjan paikan koko maailman miesväestön sukupuussa.
Apua tulosten tulkintaan saa Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seuralta (SUGES), joka välittää myös testejä.
Suomen Geneettisen Sukututkimuksen seuran seuraava tilaisuus Etelä-Pohjanmaalla on 7.11.2026 Töysän Tuurissa. Väitöskirjatutkija Ari Kolehmainen kertoo, mitä alueen suvuista on jo saatu selville.