Oletko bongannut heidät liikenteessä? Pitkäperäpyörän, läskipyörän ja sivuvaunun omistajat kertovat kokemuksistaan.
Pitkäperäpyörällä on näppärää kuljettaa lapsia Mustasaarelaisen Petteri Rajamäen lapset ovat päiväkodissa ylpeitä siitä, että saavat tulla sinne pyörällä.
– Jos he saavat valita, menevätkö pyörällä vai autolla, he valitsevat pyörän, oli keli mikä tahansa, Rajamäki sanoo.
– Tuntuu, että päiväkodissa jotkut lapset ovat vähän kateellisia, koska hekin haluaisivat tulla sinne pyörällä. Olisin luullut, että lapset valitsisivat mieluummin auton.
Ellen, 4, ja Amalia Rajamäen, 2, osa on helppo, sillä he saavat istua vanhempiensa pitkäperäpyörän kyydissä.
Perhe käytti aiemmin pyöräkärryä, mutta sen olinpaikkaa piti aina miettiä erikseen riippuen siitä, kuka milloinkin vie ja hakee lapset päiväkodista.
Rajamäki päätyi tilaamaan eteläsuomalaisesta pyöräliikkeestä pitkäperäpyörän, koska sai viime vuoden mallin 900 eurolla. Tavallisesti pyörä olisi maksanut 1 500 euroa.
Hän on ollut siihen tyytyväinen, sillä pyörä tuntuu ilman lapsia ajo-ominaisuuksiltaan tavalliselta pyörältä.
– On kätevää, kun voi mennä töihin yksin ja hakea samalla reissulla lapset päiväkodista iltapäivällä. Pyörä ei poikkea kovin paljon tavallisesta pyörästä, ja sen saa hyvin parkkiin, Rajamäki sanoo.
Esimerkiksi laatikkopyörässä on enemmän ilmanvastusta edessä olevan kuljetuslaatikon vuoksi.
Rajamäki pitää lasten kuljettamisessa myös pyöräkärrystä, mutta lapset valitsevat mieluummin pitkäperäpyörän ehkä uutuudenviehätyksen vuoksi.
Ostamisen jälkeen Rajamäki tuunasi pyörää niin, että laittoi sen perään nuoremmalle lapselle tavallisen lastenistuimen ja vanhemmalle juniori-istuimen. Istuin on avonaisempi, ja siinä on lyhyt selkänoja ja lantion yli menevä vyö.
Perheenisä teki lisäksi suojat vanerista, jotta vanhemman lapsen jalat eivät mene pinnojen väliin. Sen lisäksi hän nikkaroi tälle ohjaustangon, josta pitää kiinni.
Rajamäki ei löydä pyörästä helposti puutteita sitä lukuun ottamatta, että lasten sijainti ajajan takana hankaloittaa heidän valvomistaan.
– Mutta kyllä he huutavat, jos on jotain asiaa.
Toinen puute esimerkiksi laatikkopyörään verrattuna on se, että pitkäperäpyörän painopiste on korkealla.
– Pitää olla tarkkana ajon aikana ja lastatessa, jos lapset alkavat heilua. Pyörässä ei ole tavallista jalkaa vaan tukeva kolmio, joten pyörä pysyy suorassa, mutta kyllä sen saa kaadettua, varsinkin jos isompi lapsi alkaa heilua.
Rajamäen perheen molemmilla vanhemmilla on viiden kilometrin työmatka. He luopuivat toisesta autosta, joten pyöräily on nyt jokapäiväistä.
– Matka sujuu lastenkin kanssa rennosti. Jos on pitkä matka, nuorempi tahtoo nukahtaa istuimeensa.
Lapsi sivuvaunussa käskee isää lisäämään vauhtia
Kaikki lähti siitä, että firmaan hommattiin sähköpyörä, Mikko Pieskä kertoo.
– Lähdin katselemaan sähköpyörää nettiin, ja tuli sivuvaunuja myyvä sivu vastaan. Vaunu oli hauskannäköinen peli, mutta niitä saa harvoin käytettynä. Sitten huomasin tanskalaiselta huutokauppasivulta, että huutokauppa yhdestä sivuvaunusta loppuu kuuden tunnin kuluttua.
Pieskä mietti kolmen tunnin ajan, olisiko sivuvaunu järkevä ostos vai hukkaanheitettyä rahaa, ja päätti tehdä huutokaupassa minimikorotuksen. Hän sai sivuvaunun. Tosin hänen kaksivuotias lapsensa on toista mieltä.
– Nykyään Eeron mielestä se on Eeron vaunu, eikä minun.
Pieskä on ollut tyytyväinen vaunuun.
– Se on helppo ja turvallinen tapa kuljettaa junioria, parempi kuin normaali lastenistuin.
Sivuvaunu maksoi huutokauppamaksuineen noin 700 euroa ja rahdin päälle. Pieskä on laskenut, että käsityönä tehty vaunu ja kahden lapsen istuimet ja turvavyöt maksaisivat uutena noin 2 600 euroa. Harvinainen vaunu kerää katseita Vaasassa.
– Viime kesänä isyyslomalla oli aikaa olla liikenteessä, ja jonkin kerran ihmiset kysyivät, mistä tuollaisen saa ja minkä hintaluokan peli se on.
Vaunu on hiilikuitua ja painaa 10 kiloa.
– Toki se on yhden pyörän verran, mutta pyöräilyssä lähinnä ilmanvastuksella on merkitystä, ja tämä on aika aerodynaaminen.
Vaunun saa irti helposti, joten Pieskä käyttää pyöräänsä työmatkoihin lähes joka päivä.
Sivuvaunussa on tilaa kahdelle lapselle. Nyt käytössä on yksi penkki, joten toiselle penkille saa tarvittaessa vaikka ruokaostoksia.
Vaunu tekee pyörästä kolmipyöräisen, jolloin se on tukeva. Sitä on helppo lastata ja purkaa.
Lapsen ollessa ajajan vieressä häntä on helppo valvoa, ja vaunussa lapsen raajat pysyvät turvallisesti vaunun sisällä. Isällä ja pojalla tulee puhuttua jonkin verran ajaessa.
– Monesti viereltä kuuluu laulua tai kehotuksia, että pitää ajaa lujaa.
Sähköpyörä korvasi kakkosauton
Vaasalaisella Mari Pohjanniemi-Kivellä oli naisten sähköpyörä, mutta se varastettiin.
Sähköpyörä oli ollut niin kevyt ajaa, että hän halusi samanlaisen. Perheessä maastopyöräillään, joten he päättivät hankkia sähköllä käyvän läskipyörän eli fatbiken.
Pohjanniemi-Kiven mies tiesi, että venetarvikkeita myyvä vaasalaisyritys jälleenmyy parin vaasalaismiehen maahantuomia läskipyöriä. Pyörä lähti liikkeestä mukaan 900 eurolla.
– Ihastuttiin siihen. Jos menee maastossa ja tulee hankala paikka, sähkö avustaa niin, ettei jää joka juurakkoon kiinni. Aloittelijalle se on mukavaa. Maastopyöräily on raskas laji, ja jos ei ole niin kauhean hyvä kunto, sähköpyörällä pääsee hyvin alkuun.
Perheessä sähköpyörää on alkanut käyttää varsinkin mies työmatkoihinsa. Perhe asuu Teeriniemellä, mistä hurauttaa pyörällä nopeasti vaikka Palosaarelle.
– Myimme pois kakkosautonkin. Tämä on niin näppärä. Jos menee tavallisella pyörällä, siinä tulee hiki, mutta tässä vastusta voi vähentää.
Pohjanniemi-Kivi sanoo ymmärtävänsä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) näkökulman, että sähköpyörä voisi varsinkin pääkaupunkiseudulla korvata kakkosauton.
– Jos kulkee työmatkan pyörällä, haluaa monesti suihkuun tai vaihtaa vaatteet, mutta sähköpyörä on oivallinen siksi, että sen kanssa ei välttämättä tarvitse sellaisia.
Pyörä on niin kätevä, että perhe pärjää yhdellä autolla, vaikka vanhemmat käyvät töissä ja perheen kaksi poikaa kulkevat jääkiekkotreeneissä.
Sähköpyörällä ajetaan käytännössä niin, että sähköt täytyy laittaa siihen erikseen päälle kahdesta paikasta ainakin Pohjanniemi-Kiven pyörässä. Pyörässä on tavalliset vaihteet, ja lisäksi ajaja voi valita, kuinka paljon avustusta haluaa sähköstä.
Hänen pyörässään on sekin vaihtoehto, että se kulkee kokonaan sähköllä, eikä ajajan tarvitse polkea ollenkaan.
– Joskus maastossa, kun tulee tylsä tienpätkä, laitan sähköt päälle enkä polje ollenkaan, hän paljastaa.
Sähköpyörän huonona puolena Pohjanniemi-Kivi pitää sitä, että se varastetaan helposti.
Viimeksi hänen pyöränsä vietiin torin laidalta keskellä kirkasta kesäiltaa, kun hän jätti sen siihen pariksi tunniksi.
– En uskalla ottaa enää tätä pyörää kaupunkiin tai jättää sitä kaupungilla yksin niin, että kävisin vaikka salilla.
Toinen huono puoli on se, että juuri tähän pyörämalliin ei saa vielä nastarenkaita. Se aiheutti viime syksynä vaaratilanteenkin.
– Lensin maastossa jäätikköön, takaraivoni iski jäähän, ja kypäräkin halkesi. Sain siitä varmaan lievän aivotärähdyksen.
TIINA JUUJÄRVI
