Vaasalaisia tenniksen ystäviä hemmoteltiin viime viikolla, kun televisiosta näki Ranskan avoimia, Hietalahdessa pelattiin lauantaina kansalliset kisat, ja toista kertaa järjestettyä miesten kansainvälistä 15 000 dollarin turnausta oli mahdollisuus seurata Vaskiluodossa Vaasa Sportparkin kentillä.
Maailman kirkkaimpia tähtiä ei tietysti Vaasassa nähty, sillä he tavoittelivat Ranskan turnauksessa kaksinpelin voittajalle maksettavaa 2,3 miljoonan euroa palkintorahaa.
Mukana ei ollut myöskään samassa turnauksessa paljon aiemmin karsiutuneita Suomen kahta kaksinpelin kärkipelaajaa Emil Ruusuvuorta ja Otto Virtasta.
Siitä huolimatta Vaskiluodossa nähtiin viikon aikana monta mielenkiintoista, jännittävää ja hyvätasoista kamppailua, joissa pallo sai kyytiä.
Kun Vaskiluodon turnauksen voiton uusinut ruotsalainen Karl Friberg sai palkintorahaa hiukan yli 2 000 euroa, on ero palkintorahoissa valtava verrattuna Ranskassa pelattuun Grand Slam -turnaukseen.
Paljon kiitosta saaneelle Vaasan tapaiselle turnaukselle on kuitenkin oma paikkansa, sillä jokainen maailman tämän hetken huippupelaaja on joutunut aloittamaan uransa pienemmistä turnauksista.
Kun tärkeitä ATP-pisteitä on saatu voittojen myötä riittävästi kasaan, on rankingsijoitus kohentunut, ja pelaajalla on ollut mahdollisuus päästä isompiin turnauksiin.
Ammattilaisuransa alkutaipaleella oleville pelaajille Vaasan turnaus oli erinomainen paikka saada kokemusta ja kovia pelejä tulevaisuutta varten, unohtamatta mahdollisia palkintojarahoja ja rankingpisteitä.
Vaasankaan turnaukseen ei päässyt vain ilmoittautumalla, sillä parisenkymmentä halukasta pelaajaa ei päässyt koko turnaukseen.
Pelaajia oli yli kymmenestä maasta, ja suoraan pääsarjaan pääsi halukkaista suomalaisista vain maamme rankingkolmonen Aleksi Löfman. Villin kortin sai lisäksi neljä suomalaista, ja kaksi selvitti tiensä karsintaotteluiden kautta 32 pelaajan pääsarjaan.
Mielenkiintoiset juttutuokiot Löfmanin, finaaliin tiensä selvittäneen Patrick Kaukovallan sekä kilpailunjohtaja Tommi Heinosen kanssa vahvistivat mielikuvaani siitä, kuinka pitkä ja armoton tie – monen muun lajin tapaan – pitää kulkea päästäkseen tenniksen huipulle.
Pelaajia on valtava määrä, eikä kaikista tule maailman huippuja, vaikka tekisi useamman vuoden kaikkensa lajin eteen. Tavoitteita ja unelmia on kuitenkin hyvä olla.