Vähissä ovat Suomen perinteisten menestyslajien mäkihypyn ja yhdistetyn ilonaiheet arvokilpailuissa 2010- ja 2020-luvuilla. Niin vähissä, että takavuosien mittari, mitalien määrä on kaksi: lentomäen MM-joukkuepronssi vuodelta 2010 ja Ilkka Herolan yhdistetyn MM-hopea vuodelta 2021.
Eikä Norjan Trondheimissa järjestetyt pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut tuoneet lisäystä listaan.
Lähimpänä mitalia oli Herola, joka oli viides ja 12:s. Nuo ovat linjassa hänen maailmancupin suorituksien kanssa. Herola, Eero Hirvonen, Otto Niittykoski ja Wille Karhumaa olivat joukkuekilpailun neljäs. Sijoitus oli Suomen paras sitten vuoden 2007.
Hyppynsä kanssa tuskailleen Hirvosen kisat menivät poskelleen, kun hän oli henkilökohtaisissa kilpailuissa 16:s ja 34:s.
MM-debytantti Herman Happonen (33:s) sai kokemusta, mutta Karhumaa (24:s ja 26:s) ja Niittykoski (24:s) ylsivät parhaisiin arvokilpailusijoituksiinsa.
Järjestelmä kuntoon
Yhdistetyn päävalmentaja Antti Kuisma muistuttaa lähtökohdista. Hiihtoliiton taloustilanteen takia asiat olivat levällään kesällä liian pitkään.
Taloushuolet iskevät etenkin nuoriin, eivät niinkään Herolan ja Hirvosen tapaisiin asemansa jo aikoja sitten vakiinnuttaneisiin urheilijoihin. Herola ja Hirvonen ovat toki kantaneet kortensa kekoon yhteisissä talkoissa lajin pelastamiseksi.
– Maajoukkueena meidän pitää saada järjestelmä kuntoon taloudellisten katastrofien jälkeen. Asioita pitää tehdä tiiviimmin miesten ja naisten osalta, jos haluamme jatkuvuutta. Koko järjestelmä pitää selata läpi, Kuisma kertoi STT:lle Trondheimissa.
– Tarvitsemme juniorisysteemit kuntoon, kuten ennen on ollut. Sieltä ponnistetaan maailmancupiin ja arvokilpailuihin. Polku on ollut tukossa. Sattuneista syistä. Nyt on viimeinen aika herätä, jos aiomme tehdä uskottavaa kansainvälisen tason toimintaa. Lähtökohtiin nähden olemme pärjänneet pirun hyvin.
Urakkamimmeillä erilaiset ilmeet
Miesten maajoukkueen urheilijat ovat yli 20-vuotiaita, mutta naisissa odotukset ovat 17-vuotiaan Minja Korhosen ja 16-vuotiaan Heta Hirvosen harteilla. He urakoivat Trondheimissa neljä kilpailua neljässä päivässä.
Korhonen jäi 12:nneksi ja 19:nneksi ja myönsi olevansa pettynyt. MM-debytantti Hirvonen oli kelvollisesti 16:s ja 19:s.
– Aina helposti unohtuu, miten nuoria urheilijamme ovat. Taustalla on ollut aika hyviä menestyksiä. Lajin taso on mennyt eteenpäin kaudenkin aikana hiihdossa, mutta erityisesti mäessä, Kuisma muistutti.
Sekajoukkuekilpailussa Herola, Hirvonen, Hirvonen ja Korhonen olivat viidensiä, mikä on Suomen paras sijoitus tässä kilpailumuodossa.
Ladulla kulkee, mutta mäki on ongelma naisillekin, kuten Korhosen kisataival todisti.
– Nuoret tytöt kiertävät kisoja kisojen perään, joten harjoittelu jää vähiin. On ollut MM-kisoja, nuorten MM-kisoja ja maailmancupia. Hyppäämisessä on ollut todella isoja vaihteluvälejä varsinkin tämän vuoden puolella. Hyppäämisen kanssa ei voi silloin rakentaa prosessia. Kun lähtee kyntämään, ei saa millään käännettyä, Kuisma kuvaili.
– Pitää olla hereillä, jos aiomme pysyä kansainvälisessä kilpailussa mukana hyppäämisen osalta.
Viimeksi mainittu pätee myös miehiin.
Polvi kiusasi Rautionahoa
Kuisma ja naisten mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Ossi-Pekka Valta ovat kiitelleet suojattiensa asennetta vaikeina aikoina. Takamatkalta on vaikea ponnistaa kärkimaiden tasolle, mutta urheilijat eivät ruikuta.
Silti mäkinaisten MM-reissu oli pettymys.
Jenny Rautionaho ja Julia Kykkänen jäivät avauskierrokselle normaalimäessä, mutta Kykkänen oli suurmäessä 24:s ja Rautionaho 27:s. Toinen kierros jäi kesken hankalien tuuliolojen takia. Maailmancupiin verrattuna Kykkänen oli tasollaan ja Rautionaho tasonsa alla.
Rautionaho on kärsinyt polvivammoista.
– Vasen polvi on taas vihoitellut, mutta ei siinä mikään rikki ole. En meinannut saada enää jalkaa suoraksi. Laitan paikat kuntoon ennen seuraavaa viikkoa. Sitten katson, missä hyppään vai hyppäänkö ollenkaan, Rautionaho mietiskeli loppukauden ohjelmaansa.
Joukkuekilpailussa naiset sijoittuvat yhdeksänneksi Korhosella ja Hirvosella vahvistettuina.
Jätkät pysyivät pinnalla
Suomi oli sekajoukkuekilpailussa kelvollisesti seitsemäs, kun Rautionahon sanoin "jätkät pitivät joukkuetta pinnalla".
Nuo jätkät olivat Antti Aalto ja MM-debytantti Kasperi Valto. Parhaat arvokilpailunsa hypännyt Aalto napsi henkilökohtaisista kilpailuista sijat 12 ja 13, Valto 23 ja 26. Maailmancupin suorituksiin verrattuna molemmat onnistuivat.
Toki on muistettava, että arvokilpailuissa on tiukemmat maakiintiöt kuin maailmancupissa, joten suomalaisten edeltä puuttui joukko hyviä hyppääjiä.
– Olen melko tyytyväinen. Hyppääjät panivat kauden parastaan MM-kilpailuissa, miesten maajoukkueen päävalmentaja Igor Medved kertoi STT:lle.
Hän oli tyytyväinen Aallon ja Valton suorituksiin, mutta slovenialainen nosti esiin myös Vilho Palosaaren ja Eetu Nousiaisen.
– Vilho otti ison harppauksen siihen nähden, minkälainen hänen alkukausi oli.
Palosaari jäi normaalimäessä pukukontrolliin ja suurmäessä avauskierrokselle, mutta hän onnistui joukkuekilpailussa. Suomi ylsi seitsemänneksi ja nappasi parhaan sijoituksensa sitten vuoden 2017.
Niko Kytösaho jäi avauskierrokselle normaalimäessä ja oli heikoin lenkki joukkuekilpailussa. Vuosi sitten tulleesta polvivammasta toipunut Nousiainen nappasi paikan suurmäkeen ja jäi avauskierrokselle.
– Eetun osalta olen tyytyväinen, että hän on jälleen mukana vakavan loukkaantumisen jälkeen, Medved sanoi.
Mitä seuraavaksi?
Tutut maat Japani, Itävalta, Norja, Saksa ja Slovenia hallitsevat mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailuissa.
Suomi yrittää roikkua mukana.
– Emme ole heittämässä hanskoja tiskiin. Yritämme saada nyt nähdyn hyvän vireen jatkumaan ensin tämän kauden loppuun saakka ja nauttia. Seuraava kausi on erittäin tärkeä, Medved sanoi viitaten olympialaisiin.