Peruskouluaikana Touko pärjäsi huikein tuloksin kansallisessa matematiikkakilpailussa. Koulun kevätjuhlassa Irina esitti vielä luokan kuorolaulannan jälkeen muutaman soololaulun. Taru hiihti yhdeksäsluokkalaisista parhaiten, joten hänet nimettiin koulun edustajaksi maakunnallisiin hiihtomestaruuskilpailuihin.
Itse kuljetin pikavauhtia koululiikuntaliiton kilpailuissa viestikapulan maaliin ja sain tuulettaa koko joukkueen ja koulun nimissä.
Omissa lajeissaan lahjakkaat ovat yleensä päässeet edustamaan kouluaan erilaisiin tapahtumiin niin kulttuurin, tieteen kuin urheilunkin saralla, eikä siinä ole ollut mitään ihmeellistä.
Taannoin aluehallintoviraston sivistystoimen yksikkö otti kantaa kantelupäätöksessään moittimalla vaasalaisen Vikinga skolan varsin tavallisen tuntuista menettelyä.
Koulu oli päättänyt lähettää Stafettkarneval-viestijuoksutapahtumaan viisihenkisen joukkueen, joka oli valittu kahdeksan halukkaan juoksijan joukosta karsinnan avulla.
Aluehallintavirasto linjasi, ettei oppilaita saa kohdella eriarvoisesti siten, että ainoastaan juoksutestissä parhaiten menestyneet saavat osallistua tapahtumaan. Näin fyysisiltä lähtökohdiltaan heikoimmille oppilaille ei anneta mahdollisuutta osallistua koulun toimintaan, joka oli viestitapahtuman nimellä kirjattu lukuvuosisuunnitelmaan.
Toki kyseisessä koulussa järjestettiin liikunnallista toimintaa viestikarnevaalien aikaan, mutta aluehallintoviraston linjauksen mukaan halukkaiden olisi pitänyt päästä mukaan tapahtumaan. Jos ei juoksemaan, niin ainakin kannustamaan.
Miten mahdetaan linjaukseen kouluissa suhtautua?
Lienee mahdotonta lähettää koko vuosiluokkaa valtakunnantason tapahtumiin, saati edes niitä vapaaehtoisia, jotka matkasta ja sen sisällöstä olisivat kiinnostuneita.
Harmillista tämä on etenkin lahjakkaiden lasten ja nuorten kannalta, jos he eivät pääse jatkossa edustamaan kouluaan ja kehittämään osaamistaan omalla sarallaan.
Kilpailu ei mielestäni suinkaan ole haitaksi tai eriarvoista oppilaita, vaan auttaa yksilöitä kehittämään omia, erilaisia lahjakkuuden lajejaan. Aluehallintovirasto puhuu siis oppilaiden eriarvoistamisesta, vaikka mielestäni pohjimmiltaan kyse on vain oppilaan suorituksesta, joka ansaitsee tulla arvostetuksi.
Miksei koulussa saisi myös erityislahjakkaille tarjota väyliä toteuttaa omia kykyjään ja iloita niistä, ilman tasapäistämisen painetta?
Kokeilumielessä vuonna 2012 järjestetty ensimmäinen suomenkielisten Kouluviestikarnevaali on kehittynyt vuosien saatossa suurtapahtumaksi.
Ensimmäinen valtakunnallinen finaalitapahtuma järjestetään Vaasassa vuoden 2017 keväällä, jolloin tuhannet koululaiset ja opiskelijat kerääntyvät yhteen juoksuilotteluun. Myös parhaat koulujen huutosakit aiotaan palkita.
Tapahtuman tarkoitus on etenkin innostaa oppilaita liikkumaan ja kokemaan yhteisöllisyyttä. Tätä suurtapahtumaa ennen on tarjolla monia mittelöitä.
On sääli, jos koulujen täytyy miettiä osallistumistaan ja onnistumisen riemu ja ne kasvattavat pettymyksetkin jäävät kokematta.
Tasoja on monia. Uskon, että saman itsensä haastamisen ilon voi saavuttaa, vaikka juoksisi, potkisi tai hiihtäisi koulun ykkös- tai kakkosketjussa.
HELI KOIVULA
Kirjoittaja on vaasalainen urheiluhullu ja sosiaalialan ammattilainen