Kuva: Jarno Pellinen

Juttelin vastikään kavereideni kanssa siitä, kuinka monilla ikäisillämme naisilla on ollut nuorempana vaihe, jolloin on inhonnut pinkkiä ja muuta stereotyyppisesti tyttömäistä. Vanhempana suhtautuminen on muuttunut, ja feminiinisyyttä on alkanut kantaa ylpeydellä.

Keskustelu sai minut kuitenkin pohtimaan asiaa enemmän. Miksi niin moni kokee jossain kohtaa tarvetta loitontaa itseään stereotyyppisesti tyttömäisistä asioista? Miksi jo lapset häpeävät tyttöyttään?