Meillä kaikilla kolmella veljeksellä oli omanlaatuinen polku liikunnan ja urheilun läpi.
Nuorimmalla veljeksellä oli ehkä lopulta kuitenkin se selkein ja perinteisin polku.
Pikkuveljeni Efe vietti pääosin nuoruutensa urheiluvuodet Kuparisaaressa edustaen Sportia.
Efe pelasi jääkiekkoa suhteellisen pitkään, aina A-junioreiden kynnykselle asti. Amerikkalaiseen jalkapalloon hän taisi vaihtaa vasta aikuisiän kynnyksellä.
Oli varmasti aluksi outoa, että häntä varmaan jossain määrin verrattiin minuun.
Onneksi emme pelanneet samaa pelipaikkaa, niin suoraa vertausta ei päässyt koskaan tapahtumaan.
Muistan hyvin, kuinka yllätyin ja karsastin hänen siirtymistänsä ”minun” lajiini. Tunsin jostain hölmöstä syystä oloni uhatuksi, vaikka olinkin tässä vaiheessa jo Yhdysvalloissa.
Ehkä se oli sitä, että niin sanottu uhka tulikin odottamattomasta lähteestä.
Kuten varmaan isoveljet yleensä, koin, että hän oli nuorimpana aina päässyt hieman helpommalla. Mietin, että hän oli meidän perheestämme se ”oikea” urheilija.
Meillä oli urheilijoina erilaiset vahvuudet, mutta koin aina, että Efe oli meistä lahjakkaampi.
Ehkä tästä se epävarmuus kumpusi?
Ajatus ”mitä varten hän tulee ja yrittää viedä minun juttuni? Eikö tämä laji voisi olla se, missä minä olen hyvä?” valloitti hetkellisesti, mutta erittäin ohimenevästi mielen.
Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että olin toiminut Efelle niin suurena ylpeyden aiheena kuin myös katkeruuden lähteenä.
Silloinen reaktioni jätti pitkäkestoisen merkin veljeeni. Harmittaa syvästi, että en osannut olla tarpeeksi kypsä ja aidosti tukea veljeäni, kun hän sitä kaipasi.
Mitä voimaa hän olisikaan voinut siitä saada?
Tänä päivänä roolit ovat vahvasti vaihtuneet. Enää minä en ole hänen esikuvansa vaan hän on minun. Nyt minä saan olla ylpeä ja katsoa molempia veljiä omina esikuvinani.
Minut tunnetaankin monesti Efen ja Arin veljenä, ja se tuntuu ihan hyvältä.
Tuen, kannustuksen ja läheisyyden tarvetta ja voimaa ei sovi aliarvioida. Oikeaan aikaan annettuna niillä voi olla kauaskantoiset positiiviset vaikutukset.
Siinä missä itse ehkä epäonnistuin, piileekin veljeni hienous, sillä olen häneltä aina ehdoitta saanut rakkautta, tukea, ymmärrystä ja kannustusta.
Suuret onnittelut Efe hienosta urasta ja ansaitusta Hall of Fame valinnasta. Myös siitä, että sinusta kasvoi mahtava isä ja roolimalli. Olen iloinen, että olet veljeni.