On jokseenkin hämmentävää olla keskellä Brasilian sademetsää, eksoottisten puiden alla yli 30 asteen helteessä, ja tuijottaa kylttiä, jossa lukee Korvapuusti.
Astun toiveikkaana sisään. Kahvi ja korvapuusti kyllä maistuisivat noin kolmen tunnin bussimatkan jälkeen. Tuttua pullantuoksu ei kuitenkaan osu nenääni, eikä korvapuusteista ei kuitenkaan näy merkkiäkään. Ei tosi muistakaan pullista tai leivoksista.
Sen sijaan hyllyt notkuvat olutta, viiniä ja viinaa. Katson orpona ympärilleni.
– Voinko auttaa, haluaisitko juotavaa, ystävällinen myyjä ovella kysyy.
Vastaan kieltävästi ja jatkan matkaani Penedon kylässä, arkkitehti Alva Fagerlundin suunnitteleman Pikku-Suomen, Pequena Finlandian, katuja. Värikkäät puutalot ovat idyllisiä, ja niistä huokuu kieltämättä jotain kotoista.
Suurin osa vastaantulijoista on brasilialaisia. Ikähaitari on laaja. On pikkulapsiperheitä, nuoria pareja sekä varttuneempaa väkeä. Jutellessani turistien kanssa käy pian selville, että suurin osa on tullut Penedoon nauttimaan sen tarjoamasta rauhasta. Ihmiset haluavat pois Rio de Janeiron ja Saõ Paolon hälystä.
Ironista kyllä, tänään Penedossa on kaikkea muuta kuin rauhallista.
Hiljaisuuden rikkovat sadat moottoripyörät, jotka kylän raiteilla pörräävät. Täällä on nimittäin juuri menossa kansallinen motoristien kokoontuminen. Kivenheiton päässä olevalla kokoontumispaikalla jytää kunnon rokki.
Tuolla on Tonttulakki-niminen suklaapuoti, ehkä sieltä saisi Fazerin sinistä. Mutta ei: jo ovella kerrotaan, että täällä myydään belgialaista suklaata "ainutlaatuisesta suomalaissiirtokunnasta Brasiliassa". Tapoja vääntää asioita suomalaiksi on monia.
En kuitenkaan vielä lannistu. Jos jostakin löytyy suomalaisuutta, niin Joulupukin pisteestä! Pieneen liikkeeseen on ruuhka. "Luovia lahjoja", lupaa kyltti ovensuussa. Kuulostaa lupaavalta.
Mitä löydänkään sisältä? Star Wars -termosmukeja ja Harley-Davidson-tyynyjä sekä muita lisensoitua amerikkalaistuotteita.
Kuljen pienen sillan yli, jonka kohdalla alkaa kuulua brasilialaista lastenmusiikkia. Aukion laidalla on ruskea hirsimökki, jonka ikkunaluukut ovat punaiset. Tämä on joulupukin talo. Monet brasilialaiset haluavat kuvauttaa itsensä kohteen edessä.
Penedoa on verrattu teemapuistoon, mutta itselleni tulee kyllä enemmän sellainen tunne, että olen eurooppalaisessa turistirysässä. On ravintoloita, kahviloita, käsityö-, matkamuisto- ja rihkamakauppoja.
Tämän päivän Penedo on siis aika kaukana Toivo Uusikallion luomasta utopiasta.
Myös suomalaisuus on katoamassa. Alkuperäisten suomalaisten lastenlapset eivät useinkaan puhu enää suomea. Suomi-klubilla on jonkin verran toimintaa, mutta suomea puhuvia noin 7000 asukkaan kylässä on enää parikymmentä.
ANNIKA KOSKELA