Vaasan Sportin liigakausi päättyi jälleen kerran pudotuspelien ulkopuolelle. Poikkeuksellista kuitenkin oli se, että tänä vuonna kauden päättyminen liian aikaisin ei tuntunut monien mielestä niin pahalta.
Aiempina vuosina oli monilla keskustelupalstoilla ja hallipuheissa mollivoittoinen soundi. Oletus kun oli, että seuraavalla kaudella sama jatkuu. Ja monesti jatkuikin.
Tällä kaudella, kun tyhjennysmyynnit oli tehty ja kärkipään pelaajat vaihtaneet osoitetta, oli varmaa, että peliaikaa tulee nuorille pelaajille.
Vaikka Sport hävisi lähes kaikki ottelut, pelissä oli raikas ja energinen ote. Ei missään nimessä luovuttaneen joukkueen pakkopullaa, vaan panoksettomissa otteluissa jopa viihtyi.
Ja sit vanhemmat miettii, et mikä niitä vaivaa. Eiks nuorisolla oo ollu omat kujeensa aina?
Nuoret junnut pelasivat ennakkoluulottomasti kokeineita liigapelureita vastaan.
Vaikka monilla jäivätkin maalit tekemättä, jokainen potku kaukalossa oli askel eteenpäin kohti liigauraa. Peli ei ollut illasta toiseen trap-puolustusta ja päätykiekkojen viljelyä.
Joka ottelussa tuli katsojille oho-elämyksiä, kun esimerkiksi Jure Povse teki keskialueella jalkakikan, Eetu Apila taklasi vastustajan puolustajan hyökkäyspäässä avojäällä, Bine Masic teki spin-o-raman ylivoimalla siniviivalla, tai Viljami Nieminen kuljetti neljän vastustajan läpi kiekon hyökkäysalueelle. Kruununa Väinö Sirkiän kaksi maalia viimeisessä kotiottelussa Ässiä vastaan.
Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Kaikki kasvaa, lapset varttuu. Virheist oppii ja kokemust’ karttuu.
Tuo Pikku G:n kappaleen kertosäe kertookin sen, missä Sport nyt menee ja mikä sen suunnaksi on otettu.
Yksi suuri muutos oli palkata urheilutoimenjohtajaksi Herkko Koski. Monille täysi tuntemattomuus, mutta juuri sellainen taustatekijä, jota organisaatio tarvitsee. Vuodesta 2005 lähtien hän on toiminut kolmen eri liigajoukkueen junioreissa managerin tehtävissä. Hän on nähnyt kotimaan kaikki U20-ikäiset pelaajat 20 vuoden ajalta.
On lähes varmaa että ensi kaudella noin puolet Sportin joukkueesta on näitä kotimaan nuoria ja omia kasvatteja. Tuoko se toivottua tulosta? Tuskin, ainakaan heti.
Syksyllä alkava kausi on Sportille askel kohti uutta tulevaisuutta. Tietty tunkkaisuus on jo siirtymässä historiaan, ja nyt keväällä näimme isoja osia tulevaisuuden ilmeestä.
Sen on oltava nuorekasta, sen on oltava paikallisempaa.
P.S. Soittolistallani on 99 prosenttia rokkia.