Luterilaisen kirkkomme piispat (lukuun ottamatta Lapuan hiippakunnan piispaa Matti Salomäkeä) esittävät kirkolliskokoukselle kirkon nykyisen avioliitto-opetuksen muuttamista. Kirkon virallinen kanta kaikissa dokumenteissaan opettaa avioliiton solmittavan naisen ja miehen välillä. Piispat esittävät avioliiton voitavan solmia myös kahden samaa sukupuolta olevan kesken.
Samalla piispat tahtoisivat pitää voimassa myös kirkon nykyisen avioliitto-opetuksen. Kahden rinnakkaisen, mutta toisensa poissulkevan opetuksen voimassaolo samaan aikaan on mahdotonta. Kirkko ei voi sanoa sekä kyllä että ei. Kirkko on alusta alkaen rakentanut opetuksensa vain yhden totuuden perustukselle. Jeesus sanoi: Minä olen totuus.
Paavali kirjoittaa kirjeissään yhdestä aikansa kiistakysymyksestä, voiko kristitty syödä lihaa, joka teurastettaessa on uhrattu epäjumalille. Toinen sanoo, ei ole mitään epäjumalia, minä syön. Toinen sanoo, en halua olla tekemisissä tuollaisen lihan kanssa, en syö. Paavali jättää asian jokaisen kristityn itsensä ratkaistavaksi.
Uskonpuhdistuksen aikaan kiistaa oli jumalanpalveluksen muodoista. Silloin ne määriteltiin asioiksi, joista kirkossa voi olla eri käytäntöjä. Kyse on kehällisistä, adiafora -kysymyksistä, joihin Raamattu ei ota kantaa.
Eri asia on kirkon oppi, kristinoppi, opetus kristillisestä uskosta, josta tulee vallita yksimielisyys. Opetus avioliitosta kuuluu siihen. Nyt piispat esityksellään tahtovat siirtää avioliitto-opetuksen kehällisiin asioihin, siis purkaa kirkon opin.
Kirkon opetuksen on rakennuttava Raamatun, Jumalan sanan perustukselle, muuten olemme vaihtuvien ihmismielipiteiden varassa. Siihen meitä velvoittaa myös kirkkojärjestys. Raamatun opetus avioliitosta on yksiselitteisen selvä, avioliitto voidaan solmia vain naisen ja miehen välille.
Piispat jättävät syrjään Raamatun. Samoin he joutuvat kirjoittamaan uudestaan kirkon katekismukset, muut tunnustuskirjat, virsikirjan, kirkkokäsikirjat, joista missään ei ole tukea samaa sukupuolta olevien avioliitolle.
Kyse ei ole Raamatun tulkinnasta. Jokaisen Raamattunsa avaavan on myönnettävä, että maailman luomisessa Jumala sääti avioliiton naisen ja miehen välille. Tämän vahvistavat kaikki Raamatun kirjat, joissa opetetaan avioliitosta, niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Se on selvää, näin Raamattu opettaa. Kyse ei ole tulkinnasta, vaan siitä, luotammeko Raamatun opetukseen, tahdommeko sen mukaan uskoa, elää ja opettaa.
Piispojen esitys purkaa kristillinen avioliittokäsitys avaa oven muille purkutalkoille. Miksi luottaisimme Raamatussa enää mihinkään muuhunkaan? Jumalan johdatus, varjelus elämässä, opetus iankaikkisesta elämästä, eivätkö nekin ole vain sen aikaisten ihmisten käsityksiä?
Muualta maailmalta olemme nähneet, tälle tielle lähdettäessä vauhti vain kiihtyy. Hyvin pian Suomessakin lienee edessä keskustelu Kristuksen ainutlaatuisuudesta. Onko väliä mihin uskoo, kunhan johonkin? Miksi tehdä enää lähetystyötä, miksi kokoontua yhteiseen messuun?
Kristillinen kirkko ilman Kristusta ja hänen sanaansa ei ole enää kristillinen kirkko. Vetoamme kirkolliskokouksen jäseniin, ettette hyväksy piispojen esitystä.
Esa Luomaranta
Kuortane
Ari Juupaluoma
Seinäjoki
Hannu Lehtonen
Soini