Tämän talven aikana erilaisia pöllölintuja on näkynyt piha-alueillakin paljon. Viisaat linnut ovat hoksaneet heidän herkkujaan hiiriä ja myyriä liikkuvan lintujen ruokintapaikoilla runsaasti. Jyrsijät käyvät hakemassa lintulaudoilta tipahtaneita jyviä ja muita herkkuja.
Pihoissa jyrsijoitä ovat kytänneet useammat pöllölajit. Niitä Suomessa pesii kymmenen eri lajia. Pienin on varpuspöllö, suurin huuhkaja.
Kuluvan talven aikana on havaittu harvinaisen paljon melkein huuhkajan kokoisia lapinpöllöjä. Suuresta koostaan huolimatta linnun pääravintona ovat pikkujyrsijät. Kyseessä on ilmeeltään arvokkaan oloinen, keltasilmäinen lintu. Höyhenien ja sulkien pääväri on harmaanruskea ja runsasviiruinen.
Pöllön pää on iso ja pienet keltaiset silmät tuijottavat läpitunkevasti kapeiden naamarenkaiden keskeltä. Naaman peikkomaisuutta täydentää musta leukaparta ja valkoiset, tuuheat kulmakarvat. Pöllö onkin varsin helppo erottaa muista samaa lajia edustavista.
Lapinpöllö on niin sanottu epäsäännöllinen pesimälintu Lapin ja Peräpohjolan havumetsissä. Pesintöjä on lisäksi ajoittain Etelä- ja Keski-Suomessakin. Pesimäluvun on arvioitu vaihtelevan vuosittain 300-2000 parin välillä.
Kyseessä on niin sanottu paikkalintu, joka vaeltaa ravintotilanteen mukaan kauaksikin esiintymis- ja pesimisalueeltaan. Niitä on tavattu jopa Keski-Euroopassa.
Lapinpöllöllä on hyvin tarkka kuulo. Pikkujyrsijän liikkeet tarkentuvat jopa paksun hangen alta. Pöllö tunkeutuu lennosta jopa ihmistä kestävän hangen lävitse, ja nousee ylös saaliinsa kanssa!
Televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä on ollut viime aikoina paljon kuvia lintujen ruokintapaikoilla jyrsijöitä kyttäävistä lapinpöllöistä. Pöllöjä on esiintynyt yleisesti jopa suurten kaupunkien alueella.
Suomensellä ja Järvi-Pohjanmaalla on saatu myös ihastella lapinpöllöjä tämän talven aikana. Niitä ovat havainneet kuitenkin ainoastaan hieman valppaammin ympäristöä ja puiden oksia silmäilleet. Ovathan pöllöt yleensä liikkumattomina tarkkailemassa ympäristöä ja jyrsijöitä peltojen reunapuissa. Valokuviakin hangelle lentävästä linnusta saa, kun on odottamisessa tarpeeksi pitkämielinen.
Illan hämärtyessä siirrytään lintulautojen läheisyyteen pihoihin, jopa pyykkitelineille passiin. Aamulla saadaan sitten vain ihmetellä lumelle ilmestyneitä verijälkiä ja suuria siiven jälkiä!
Pentti Hautala
Töysä