Erään talon pihaan Oravaisissa oli ilmestynyt keskenkasvuinen pentu.
Se vaelteli siellä päämäärättömästi, ruokaa etsien. Se oli likainen, laiha, nälkiintynyt ja kuivunut. Lisäksi se ei pystynyt käyttämään toista takatassuaan ollenkaan. Takajalka oli poikki, se sinnitteli ja konkkasi kolmella tassulla.
Talon omistajien toimesta pentu tuotiin kissataloon juuri ennen tammikuun kovia pakkasia. Niitä tuo rääpäle ei olisi varmasti kestänyt.
Pentu sai nimekseen Oona. Käytimme sen välittömästi eläinlääkärissä. Vaasassa sitä ei pystytty leikkaamaan, joten se sai lähetteen Tampereen eläinsairaalaan.
Jokainen voi mielessään laskea, paljonko eläinlääkärin hoito Vaasassa ja Tampereen eläinsairaalassa matkoineen yhteensä tuli maksamaan. Siihen ei pari tonnia riittänyt.
Oonan tuhkimotarina
Meistä kukaan ei olisi saanut yötään nukuttua, jos olisimme Oonan, muuten terveen pennun, lopetuspiikille tuominneet.
Rahat köyhä yhdistys haali hoitoon mistä nyt sai. Oona leikattiin, jalka kipsattiin ja se toipui kotihoidossa jälleen käveleväksi. Elämä voitti.
Sen elämän alku on ollut kivikkoinen ja rankka, ja ilman ihmisten apua tulevaisuus olisi voinut saada aivan vääränlaisen suunnan, jos se ylipäätään olisi hengissä selvinnyt. Kissa olisi villiintynyt ja synnyttänyt ei-toivottuja pentuja kolme kertaa vuodessa metsään, kuollut nuorena tauteihin ja aliravitsemukseen.
Nyt tuo suloinen pentu on uudessa kodissa Helsingissä. Olemme iloisia, että se sai mahdollisuuden uuteen elämään.
Jos joku haluaa moittia ja tuomita toimintamme ja rahojemme kohdistamisen mielestään täysin hyödyttömiin eläimiin, kääntäkää tuomitsevat katseenne mieluummin niitä kohti, jotka tällaisia kissoja hylkäävät, älkääkä kissojen pelastajia nenän vartta pitkin katselko.
Ja jos oikein reiluja olette, kerätkää itse rahaa vaikka mielenterveys- tai ystäväpalvelutoimintaan. Menkää mukaan auttamaan. Ei siihen erityistä koulutusta tarvita. Vapaaehtoistyöstä tulee yllättävän hyvä mieli.
Talvi on kohdellut ankarasti
Talven poikkeuksellisen kovat pakkaset tekivät sen, mitä olemme joka vuosi pelänneet. Kissatalon lämmitysjärjestelmä petti ja vesiputket WC:tä myöten jäätyivät.
Sisällä oli miinusasteita ja kissojen ruoka- ja vesikipot jäätyivät lattiaan kiinni. Kannoimme vettä kanistereilla.
Laskut uusista putkista ja pilviä hipovista sähkölaskuista maksoimme itse. Lämmittää täytyi irtopattereilla.
Samanaikaisesti valitusten ansioista seisoo hienoksi remontoitu, uusi kissatalo Isolahdessa lähes tyhjillään. Saa nähdä, koska Vaasan kaupunki ottaa edes pienen askeleen meitä auttaakseen.
Kirsti Koivula