Rauhanopintojen isäksi kutsuttu norjalainen Johan Galtung (1930-2024) loi käsitteet positiivinen ja negatiivinen rauha. Negatiivisella rauhalla viitataan sodan poissaoloon, kun taas positiivisella rauhalla tarkoitetaan epäsuoran ja rakenteellisen väkivallan puuttumista.
Tänään YK:n ihmisoikeuksien päivänä ajatukset lähtevät helposti globaaleille akseleille, eritoten maihin, joista ei löydy kummankaan edellämainitun tyylistä rauhaa. Hyökkäyssota Ukrainassa, sisällissota Sudanissa, naistenmurha Afganistanissa ja kansanmurha Palestiinassa monien muiden konfliktien lisäksi ovat vieneet miljoonilta ihmisiltä sen tärkeimmän ihmisoikeuden – oikeuden elämään. Konfliktien keskellä monet muut ihmisoikeudet jäävät yhtä lailla toteutumatta.
Suomessa ihmisoikeudet toteutuvat paremmin kuin suuressa osassa YK:n jäsenmaita, ja sitä on tärkeä arvostaa ja olla siitä kiitollinen. Yhtä tärkeää on silti muistaa, että ihmisoikeudet eivät automaattisesti toteudu sopimuksia ratifioimalla, vaan niitä on alati puolustettava sekä strategisesti päätöksentekotasolla että käytännössä jokapäiväisessä arjessamme. Meillä on Suomessa yhä useita ihmisoikeuksia, joiden heikosta toteutumisesta tai laiminlyönnistä saamme YK:n universaalissa ihmisoikeuksien määräaikaistarkastelussa muilta jäsenmailta kommentteja. Reilusti eniten pyyhkeitä Suomi saa kyvyttömyydestään ennaltaehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja puutteista järjestää riittäviä tukitoimia väkivallan uhreille.
Tänään YK:n ihmisoikeuksien päivänä päättyy kansainvälinen YK:n oranssien päivien kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Kuusitoista päivää kestävä kampanja on näkynyt enenevissä määrin myös Pohjanmaalla, mikä on vuosia kestäneen sinnikkään vaikuttamistyön palkitseva tulos. Tänä vuonna täällä järjestettiin tapahtumia, missä nostettiin monipuolisesti keskusteluun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, paikalliset toimijat ovat ottaneet yhä laajemmin kantaa väkivallan lopettamiseen some-kanavillaan, ja useat rakennukset aina Raippaluodon sillasta hyvinvointialueemme H-taloon ovat loistaneet oransseina kampanjan aikana. Tämä näkyvyys luo oranssin värin tavoin toivoa väkivallattomasta tulevaisuudesta!
Samaan hengenvetoon on silti todettava, että hallituksen leikkaukset väkivaltatyötä tekeville järjestöille sekä julkiselle terveydenhuollolle eivät tule vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan ainoastaan lisäämään sitä. Järjestöt, joilla väkivaltatyöhön on pitkä ja laaja osaaminen, tekevät elintärkeää työtä jo valmiiksi pienillä resursseilla. Jatkossa yhä useampi väkivallan uhri, tekijä ja väkivaltaa todistanut perhe jää vaille tarvitsemaansa apua. Turvakotipaikkojen määrä on Suomessa jo valmiiksi riittämätön. Logiikka on kestämätön.
Elämme Suomessa onneksi ilman sotaa, jolloin kriteerit negatiivisen rauhan ylläpitämiseksi täyttyvät. Mutta niin kauan kuin tilastot kertovat, että joka kolmas suomalaisnainen kokee elämänsä aikana fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, emme voi sanoa että alussa mainitsemani positiivinen rauha toteutuisi meillä yhtä ehdottomasti. Vaikka oranssien päivien kampanja päättyy tänään, työ sukupuolittuneen väkivallan lopettamiseksi jatkuu. Se työ vaatii tekijöitä, puolustajia, hiljaisuuden rikkojia, väkivaltaan puuttujia, esimerkin näyttäjiä. Pidetään huolta ihmisoikeuksistamme, rauhanomaisesti ja aktiivisesti, yhdessä.
Elina Viitasaari
YK-edustaja Center for Global Nonkilling -järjestössä, hallituksen jäsen UN Women Suomen kansallisessa komiteassa sekä tiiminvetäjä Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkostossa
Vaasa