Ranta on huono valinta pesupaikaksi. Pesuaineiden lisäksi vesistöjä kuormittaa matosta irtoava lika.
Ympäristöä kunnioittava matonpesijä valitsee pesupaikkansa kuivalta maalta. Entisaikojen mattolaitureilta kemikaalit ja ravinteet päätyivät suoraan vesistöihin. Se on edesauttanut vesistöjen rehevöitymistä.
Valtion ympäristöhallinnon mukaan matonpesupaikkojen sijoittamista vesistöjen yhteyteen ei ole yksiselitteisesti kielletty. Matonpesupaikan pesuvedet voidaan kuitenkin rinnastaa harmaisiin talousjätevesiin, jotka tulee käsitellä ennen vesistöön johtamista.
Mökkilaiturin tai saunarannan sijaan matto kannattaa pestä kaukana vesistöstä. Vaikka pesuaine olisi ympäristöystävällinen, pesuvesien on imeydyttävä kunnolla maaperään.
Uudet kunnalliset matonpesupaikat on viime vuosina rakennettu maalle. Myös vanhat, vesistöjen yhteyteen sijoitetut mattolaiturit on pyritty siirtämään rannalle.
Matonpesussa käytettyjen pesuaineiden lisäksi kuormitusta aiheutuu mattoon tarttuneesta liasta. Matoista irtoaa hiekkaa, savea, orgaanista ainetta ja maton kuituja. Ympäristöhallinnon mukaan pesuvesien ravinnepitoisuudet ovat siksi suuria.
Joissain pesuvesissä on myös runsaasti bakteereja. Vesien suojelua hyödyttää suuresti se, että suositut matonpesupaikat on siirretty rannalle.
Mira Mannersola
Juttu on julkaistu lehdessä 29. heinäkuuta 2017.