Toukokuussa kevään merkkejä löytää Pohjolaan palaavista muuttolinnuista vapun juhlintaan. Varsinaiset toukokuun karkelot kuitenkin pidetään kuun puolivälissä Euroviisujen myötä.
Mikä 50-luvulla oli seitsemän länsieurooppalaisen maan ja EBU:n (European Broadcast Union) keinona testata livetelevisiointia, on nykyään paisunut pari viikkoa kestäväksi musiikin juhlinnaksi. Kaikkein kovimmat fanit tosin saavat viisuista elämään sisältöä moniksi kuukausiksi: "Viisukauden" avaa tavallisesti joulukuun lopussa järjestettävä Albanian esikarsintakilpailu, Festivali i Këngës.
37 maata, kaksi semifinaalia, yksi finaali, yksi voittaja.
Vaikka viime vuonna toisin toivottiin, ja ehkä jopa uskottiin, Venäjän hyökkäys Ukrainassa jatkuu yhä. Sen takia tänä vuonna viisut järjestetään yhdessä Ukrainan kanssa Isossa-Britanniassa, joka ylsi hopeasijalle Torinossa viime vuonna.
Vaikka Ukrainan tilanne onkin suorastaan uniikki Euroviisujen näkökulmasta, on viisuja aiemminkin jouduttu järjestämään toisessa maassa kuin voittajamaassa – niin on tosin jouduttu tekemään alkuperäisen järjestäjämaan vedotessa taloudelliseen tilanteeseen. Vallitseva sotatilanne sen sijaan on uusi juttu.
It's crazy, it's party, mutta riittääkö se?
Lordin historiallisesta viisuvoitosta (2006) lähtien Suomi on tavoitellut toista voittopystiä. Joka vuosihan Suomelle povataan hyvää menestystä, mutta lopulliset pisteet jäävät joko surkeiksi tai suorastaan pohjamutiin.
Hyvää menestystä povataan myös tämän vuoden edustajalle, vantaalaiselle Jere Pöyhöselle eli Käärijälle. Erona edellisvuosiin on vain se, että tällä kertaa Suomella on ihan oikeasti mahdollisuus voittaa.
Perustan väitteeni kahdelle huomiolle.
Ensinnäkin, Uuden musiikin kilpailu (UMK) herätti tänä vuonna hyvin paljon huomiota. Suomen viisuhistorian mittapuulla se on merkittävää ja jopa outoa, vaikka joka vuosi jokin biisi on noussut muita selkeästi suositummaksi.
Kun laskee yhteen Cha Cha Chan sekä Euroviisujen että UMK:n virallisten videoiden (yhteensä neljä videota) katselukerrat, on biisiä luukutettu jo 12,31 miljoonaa kertaa. Ero on päätähuimaava edellisvuoden edustusbiisiin Jezebeliin. The Rasmuksen kappaletta on nimittäin kuunneltu vaivaiset 5,18 miljoonaa kertaa, vaikka videot ovat olleet kauemmin Youtubessa.
Live- ja musiikkivideoiden katselukerrat eivät kuitenkaan välttämättä muutu ääniksi itse kilpailussa, ei edes UMK:ssa. Niin kävi esimerkiksi Bessille, jonka kappale Ram Pam Pam oli suositumpi kuin Jezebel. Samoin kävi Erika Vikmanille vuonna 2020. Cicciolina on ainoa tuon vuoden UMK-biisi, jota on katseltu yli miljoona kertaa.
Mutta riittääkö kova ennakkosuosio viemään vihreän miehen voittoon?
Käärijä ei kuitenkaan ole ainoa ennakkosuosikki. Muita sellaisia ovat muun muassa Itävallan Teya & Salena (Who the Hell Is Edgar), Ranskan La Zarra (Évidemment), Norjan Alessandra (Queen of Kings) – sekä tietysti rakas naapurimaamme Ruotsi, jonka kanssa otetaan yhteen niin kiekkokaukalossa kuin kaikessa muussakin.
Loreenin Tattoo-kappale onkin Cha Cha Chan lisäksi selkeästi suosituin, ja mahdollisin voittajaehdokas. Molemmat kappaleet kisaavat ensimmäisessä semifinaalissa Norjan, Kroatian ja Serbian kanssa. Sen takia uskallankin väittää ensimmäisen semifinaalin olevan suorastaan verilöyly, joka kärjistyy Suomi–Ruotsi -maaotteluun.
Kulttuuri viisujen ympärillä on muuttunut
Euroviisuja kutsutaan lempeästi naljaillen vuoden suurimmaksi musiikintekoleiriksi, eikä suotta. Vaikka jokaista maata voi edustaa vain yksi kappale, on edustajakappaleen pitänyt päihittää useita muita kappaleita. Kun terminä "euroviisukappaleen" laajentaa koskemaan myös kaikkia esikarsintakappaleita, syntyy viisukappaleita vuosittain useita kymmeniä.
Euroviisufanit ovat hyvin omistautuneita ja suhtautuvat viisuihin intohimoisesti. Juuri siksi viisujen ehkä mielenkiintoisin lieveilmiö on sen ympärillä oleva fanikulttuuri, joka on 2000-luvun teknologiaharppausten myötä muuttunut entistä intohimoisemmaksi – ja raaemmaksi.
Mitä lähemmäksi viisuviikko käy, sitä enemmän materiaalia videoihin löytyy. Perinteisesti materiaalisampoja ovat olleet viralliset ennakkobileet sekä turkoosin maton lehdistötilaisuus, ja niiden sisältöä jatkojalostetaan varsin railakkaastikin.
Youtube on täynnä erilaisia viisuaiheisia videoita reaktiovideoista meemikoosteisiin. On "26 naurettavaa syytä innostua Euroviisuista", "Ikonisimmat kaoottiset hetket", "Kaikki vuoden X biisit mutta ainoastaan kun biisin nimi sanotaan" ja niin edelleen. Vain taivas, tai omat videontekotaidot, ovat rajana.
Vaikka yleisesti kilpailua koskevat videot ovatkin suosittuja, myös yksittäiset edustajat saavat osansa fanien videonikkaroinnista.
Käärijän lisäksi oman osuutensa fanien (kooste)videoiden loppumattomasta lähteestä ovat saaneet Serbian edustaja Luke Black, jonka väitetysti humalainen Samo Mi Se Spavan esitys ennakkobileissä herätti faneissa suurta hilpeyttä.
Kaikki huomio ei kuitenkaan ole hyvästä, ja sen on saanut tuta Puolan edustaja Blanka, jonka Solo-kappaleesta on väännetty jos jonkinmoista pilavideota. Puola on tänä vuonna ollut muutenkin viisufanien murhaavien katseiden kohteina, sillä maan väitetään sörkkineen kansallisen esikarsinnan tuloksia. Hyvin vahva ennakkosuosikki Jann ei nimittäin voittanutkaan edustajan titteliä, ja kilpailun sääntöjä muutettiin vain pari päivää ennen finaalia. Fanit uskovat, että sääntömuutos tehtiin Jannin voiton estämiseksi.
Kävi Blankan ja Puolan miten tahansa, en usko sen vaikuttavan Käärijän menestykseen. Jos Wiwibloggs-viisublogin kyselyjä on uskominen, Käärijän pääseminen vähintään kärkisijoille on takuuvarmaa. Samaa sanovat viralliset vedonlyöntitilastot.
Sen sijaan nähtäväksi jää, vauhdittaako Euroopan yli pyyhkäissyt Käärijä-huuma Suomen vihreän miehen voittopokaalin äärelle.