Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen riemukas keskiviikkoilta Sveitsin Thunissa toi upean alun EM-lopputurnaukseen, kun suosikkina otteluun lähtenyt Islanti kaatui kisa-avauksessa 1–0. Riemua riitti koko porukalla, mutta ehkä vielä hitusen enemmän parilla pettymyksen murjomalla Helmarilla.
Maajoukkueen ja englantilaisseura Leicesterin tähtihyökkääjä Jutta Rantala asteli Thunin illassa kentälle ottelun 78. minuutilla. Lisäajan myötä tullut vajaan 20 minuutin pelirupeama oli Rantalalle, 25, ensimmäinen pelikokemus tositoimissa sitten lokakuun alun.
– Oli tosi hieno fiilis (astella kentälle). Tosi helpottunut, kaikki jännitys laukesi. Pitkästä aikaa pelaamaan, ja noin isossa ottelussa, siitä vielä ekstrafiilistä. Tunteita piisasi, iloa, helpottuneisuutta ja kaikkea, Rantala kuvailee.
Rantalan piti poissa niin seura- kuin maajoukkuepeleistä polvivamma, jonka piti alun perin hoitua 3–4 kuukaudessa. Ongelmat eivät kuitenkaan talttuneet, pettymysten seuratessa toistaan.
– Tosi rankka ja pitkä vuosi. Alun perin olin helpottunut (3–4 kuukauden toipumisajasta), ajattelin että kyllähän minä tämän hoidan. Mutta sitten alkoi tulla takapakkeja ja fiilikset, että tuleeko tämä ikinä kuntoon, Rantala muistelee.
– Nyt parin viime kuukauden aikana kuitenkin menty tosi paljon eteenpäin, ja nyt ollaan täydessä kunnossa. Se tuntuu todella hienolta, vihdoin palkittu (kaikesta uurastuksesta).
Rantala toivoo, että minuuttimäärä kasvaisi kisojen edetessä.
– Pelituntuma on tietysti aina eri peleissä kuin treeneissä. Mutta olen kuitenkin päässyt treenaamaan jo monta viikkoa täysillä, ei se niin paljon kummallisempaa ole loppujen lopuksi. Eli uskon, että tuo pelituntuma löytyy aika nopeasti.
Hartikaisen unelma mureni ja nousi
Toinen pettymyksen selättänyt on Anni Hartikainen, 21, joka koki kovan iskun kesäkuussa päävalmentaja Marko Salorannan julkistaessa EM-joukkueen. Listassa ei Hartikaisen nimeä ollut.
– Se oli iso shokki, koska tämä on ollut minulle iso unelma. Kun kisapaikka joulukuussa saavutettiin, tuntui että oli askeleen lähempänä tuota omaa unelmaa. Ja sitten vietiin periaatteessa matto jalkojen alta, niin siinä hetkessä se tuntui pahalta. Oli iso pettymys, Hartikainen kertoo.
– Ymmärsin toki (päätöksen), vaikka vaikeaa olikin. Puolustuslinjassa oli niin paljon kysymysmerkkejä, että piti ottaa varman päälle eli yksi puolustuspelaaja lisää. Ymmärsin, että hyökkäyspelaajista piti karsia, mutta vaikeaa oli hyväksyä, että se olin juuri minä.
EM-avausottelua edeltävänä päivänä kaikki kuitenkin kääntyi. Adelina Engman loukkaantui harjoituksissa, ja Hartikainen hälytettiin Suomesta kisoihin.
– Hyvä uutinen tuli Makelta (Saloranta), mutta tosi pahalta tuntui Adden (Engman) puolesta, Hartikainen sanoo.
– Kolme päivää olin Kuopiossa koko ajan valmiina. Emme ole yhtään leiriä vedetty, etteikö olisi tullut jotain loukkaantumista. Olin koko ajan valmiina.
Hartikainen ehti Geneveen juuri, kun Helmarit aloitti ottelun Islantia vastaan Thunissa.
– Katsoin pelin yksinäni loppuun hotellilla. Olin jo mennyt nukkumaan, kun joukkue tuli hotellille, vaikka kuulinkin heidän tulonsa. No, aamulla sitten näin jengin, ja oli positiivinen tunnelma voiton jälkeen, Hartikainen myhäilee.
Omat toiveet EM-unelman elämisessä ovat selkeät.
– Toivon, että menemme jatkoon ja itsekin pääsen kentälle, näyttämään omaa osaamistani.