Lappajärven oma tyttö, Suomen suurin mitalitoivo, painija Petra Olli saapui Rioon tiistaina. Ensimmäiset päivät siellä ovat sujuneet hyvin.
– Täällä on iso ruokala ja hyvät treeniolot, Olli kiittää.
Vaikka Olli osallistuukin nyt ensimmäisiin aikuisten olympialaisiin, osallistuminen nuorten olympialaisiin Singaporessa kuusi vuotta sitten opetti jo "olympiatavoille", vaikka puitteet olivat pienemmät.
– Hyvä, että järjestetään nuorten kisoja, ettei tarvitse tulla tänne ihmettelemään menoa.
Riossa Olli on liikkunut lähinnä majoituksen, ruokalan ja harjoituspaikan väliä. Harjoitushalli on noin vartin kävelymatkan päässä majapaikasta.
– Kai sinne joku bussikin menisi, mutta emme ole vielä löytäneet oikeaa reittiä, Olli naurahtaa.
Muuten liikkuminen on rajoittunut aamu- ja iltalenkkeihin.
– Ihan positiivinen fiilis on Suomen joukkueen kesken. Hieno päästä ja olla osa joukkuetta, Olli sanoo.
Painijan kuminauha- ja hyppynarutreenit ovat ainakin tehnyt vaikutuksen golffari Roope Kakkoon.
– Hän sanoi, että "Oli kyllä mahtava meininki salilla", ja näytti peukkua, Olli tarkentaa.
Ollin mukana Riossa on valmentaja Ahto Raskan lisäksi kuortanelainen sparraaja Tiina Ylinen.
– Joka päivä on käyty sparrailemassa molskilla. Tiina on ollut mukana harjoituksissa. On tosi hyvä, että on saanut mahdollisuuden käyttää suomalaista sparrausvastusta. Nyt saa tehdä juuri samoja juttuja kun Suomessakin on tehty, Olli sanoo.
Hän kiittää erityisesti Ylistä siitä, että tämä lähti kisoihin, vaikka kotona on parivuotias poika. Ylinen on tärkeä sparraaja myös henkisellä puolella, kun molskin ulkopuolella saa puhua kaikkea muuta kuin painia.
– Nämä ovat pieniä, mutta tärkeitä asioita, Olli sanoo.
Ylinen ei suostu ottamaan itselleen mitään erityistä roolia.
– Olemme olleet paljon samoissa kisoissa. Samalla tavalla jutellaan asioista, ihan normaalia jutustelua. Molskilla sitten mietitään niitä Petran juttuja. Ainoa ero aiempiin kisoihin on, että tuolla kisakylässä saan syödä vähän enemmän kuin Petra, Ylinen nauraa.
Ylinen antaa rehellistä palautetta Ollin painista, eikä anna yhtään periksi matolla.
– Ei ne vastustajatkaan sitä tee, joten miksi minun pitäisi.
ANNIKA KOSKELA
RIO DE JANEIRO