Yrittäjä Jari Vesanen kirjoitti (26.9.2023) otsikolla: Isänmaa kaipaa uutta lapuanliikettä. Olen samaa mieltä, ja ei, nyt ei ole edelleen(kään) kysymys fasistisesta liikkeestä, vaan aidosta kommunismin vastaisesta projektista, jota lapuanliike vankkumattomasti edusti.
Vesasen kirjoitus oli hätähuuto isänmaallisuuden puolesta.
Tuntuu, että koko lapuanliike muistetaan ainoastaan muilutuksistaan ja Mäntsälän kapinastaan. Historia on muuttumaton, se on taivaan tosi. On hyvä tiedostaa kuitenkin se, että niin lapuanliikkeessä kuin nykypäivän puolueissa, jokaisessa on omat erikoismiehensä ja -naisensa.
Kun näiden erikoismiesten ja -naisten manööveri paisuu liian suureksi, ei voida enää välttyä tilanteelta, etteikö se roiskaisisi tahroja myös hyvin asioiden ja koko puolueen tai tässä tapauksessa lapuanliikkeen päälle.
Lapuanliikkeen tunnuksenakin kuvailtu Vihtori-paita on villapaitanakin tunnettu. Väreinä sininen ja musta. Käyttökelpoinen niin pellolla kuin verstaalla.
Vesanen kirjoittaa tekstissään seuraavasti: “Taidan aloittaa pukemalla päälleni sinimustan villapaidan ja kietaisemalla sateenkaari-huivin kaulaani.” Demokratian kannalta on hyvin huolestuttavaa ja ongelmallista, jos tulevaisuudessa todella tarvitaan äänekkään vähemmistön hyväksymiä vaatekappaleita pehmentämään jotain tiettyä vaatekappaletta, joissa sattuu vain olemaan oma historiansa takana.
Vesasen ei tule taipua paineen alla. Suomessa tulee voida käyttää myös jatkossa Vihtori-paitaa ilman pehmentäviä elementtejä, eli tässä tapauksessa sateenkaari-huivia. Suomessa tulee voida olla tilaa itsenäisille ajattelijoille!
Siinä missä pesukarhusolmiot ja havaijipaidat ovat eilisen uutisia, Vihtori-paita elää ajassa ja sukupolvilta toisille. Isänmaallinen, ja lämminkin vielä
Aatu Puisto
kokoomusnuori
Vaasa