Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen. Presidenttimme Juho Kusti Paasikiven kuuluisa teesi tosiasioiden tunnustamisesta ei liene vieläkään vanhentunut, se on vain meiltä unohtunut. Suomessa tehdään nykyisin kalliita päätöksiä, vaikka realiteetit tiedetään. Vai mitä muuta voimme ajatella hyvinvointialueiden kamppailusta rahasta ja työvoimasta, organisaatioiden rakennemuutoksista ja pian alkavista sumopainin luonteisista työmarkkinaneuvotteluista laman samanaikaisesti painaessa päälle.
Pessimistin leiman saa helposti, jos vähänkin yrittää tuoda esille realiteetteja – varsinkin taloudellisia realiteetteja. Niitä ei haluta kuunnella tai ne lakaistaan maton alle. Ihmismieli on kuitenkin sellainen, että se kaipaa ja tarvitsee totuutta.
Paasikivi ei ollut pessimisti vaan optimisti. Hän osasi tosiasioiden tunnustamisen pohjalta luotsata Suomen kansaa parempaan suuntaan.
Ratkaisevampaa ilmeisesti on, miten tuomme tosiasiat esille. Tosiasioita on muitakin, kuin vain mahdolliset uhat, joita meidän on vaikea pukea sanoiksi. Uhat voivat olla myös mahdollisuuksia. Epäonnistumisista voidaan oppia ja tehdä ensi kerralla asiat paremmin.
Tosiasiat ymmärretään nykyisin puheena uhkista. Sellainen herättää pelkoa ja pessimismiä. Oikeat realiteetit tulevat kuitenkin aikanaan vastaan – varsinkin, jos ne on haluttu unohtaa. Tällöin on luotu pessimismille pohjaa ja syntyy pelkoa suunnitella tulevaisuutta. Toisin sanoen realiteettien unohtaminen luo pessimismiä.
Tällä hetkellä monet arvattavissa olleet ja toteutuneet uhat vaikuttavat samanaikaisesti. Lyhytkin tarkastelu tuo esille julkisuudesta tuttuja kohtia: vientiteollisuuden tilausmäärien laskusta rakennusalan heikkoon tilanteeseen.
Kun otamme mahdollisia uhkia esille, sen tulee johtaa samanaikaisesti päätöksiin ennakoivista toimenpiteistä. Jos uhkat ovat toteutuneet, niin päätöksiin korjaavista toimenpiteistä. Realiteettien tuominen esiin ja samanaikaisesti ratkaisujen etsiminen myös ennakoivasti eivät voi olla pessimismiä, vaikka se voi siltä kuulostaa.
Syy Suomen taloudellisesti kehnoon tilanteeseen on sen hoidossa pitkän ajan sisällä. Meillä on suuri valtion velka, joka kasvaa nopeasti ja vielä pitkälti eteenpäin. Lisäksi meillä on korkea kokonaisveroaste ja paineita sen korottamiseksi.
Eduskunta on hyväksynyt vuosien varrella budjetteja, joilla on luotu suuria odotusarvoja.
Varsinkaan poliittisten puolueiden toimesta ei ole tunnustettu, että emme ole taloudellisesti rinnasteisia muiden Pohjoismaiden kanssa tällä hetkellä. Olemme hyväksyneet korkean elintasomme rakentuvan velkaantumiseen. Tälläkin hetkellä lainaamme ulkomailta minimissään yli 30 miljoonaa euroa per päivä valtion vuoden 2024 budjetin mukaan. Jos taloudelliset tosiasiat olisi otettu ajoissa päätöksentekoon mukaan, ei tämän mittaluokan toimenpiteeseen olisi tarvetta. Oman työmme tuottavuus ei ole yhteiskunnallemme kuitenkaan riittänyt.
Maamme taloudesta vastuussa olevat tahot – eduskunta, poliittiset puolueet, työmarkkinajärjestöt – eivät ole välittäneet taloudellisista mahdollisuuksistamme eli tosiasioista niin kuin Paasikiven ohje oli. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään todellisia taloudellisia reservejä ottaa vastaan suurempia ongelmia. Ainoa ratkaisumme selviytyä näistä ongelmista on tukeutua lisääntyvään velanottoon.
Yksityisen kansalaisen on kuitenkin vaikea hyväksyä sellaisenkaan asian tilaa, johon hän ei voi itse vaikuttaa.
Suomen kansa on kuitenkin tottunut selviytymään vaikeuksistaan ja näin tapahtuu tälläkin kertaa, vaikka nyt pidemmän kaavan kautta. Tarvitsemme yhteistyötä, yhteisymmärrystä, pitkäjänteisyyttä ja hyvää tahtoa.
Heikki Kangas
yrittäjä, ekonomi
Seinäjoki