Perustuslaki on historiallisesti Suomelle tärkeä. Siihen nojaten Suomea ja suomalaisten oikeuksia puolustettiin jo Venäjän sortokausien aikana.
Itsenäisyyden myötä perustuslakina toiminut hallitusmuoto sai suuren arvon, koska se säädettiin sisällissodan jälkeen oikeiston ja vasemmiston yhteistyönä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja perustuslakiasiantuntijat saivat korkean aseman. 1900-luvun kuluessa käytännöksi muodostui vahva asiantuntijavetoisuus. Valtiosääntöoikeuden juristit auttoivat kansanedustajia suojaamaan perustuslakia, ja valiokunnassa työskentelevät nousivat puoluepolitiikan yläpuolelle.
Arvostetun oikeustieteen emeritusprofessorin ja pitkäaikaisen perustuslakiasiantuntijan Kaarlo Tuorin uuden kirjan mukaan tämä perinne on rikkoutunut kuluvalla vaalikaudella. Perustuslakia on tulkittu useissa tapauksissa asiantuntijoiden kantaa vastaan.
Eniten huomiota saanut esimerkki oli ns. käännytyslaki, joka ei yhdenkään asiantuntijan mielestä täyttänyt perustuslain edellytyksiä, mutta valiokunta päätyi silti siihen, että laki voidaan säätää.
Muita esimerkkejä ovat lukuisat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka vaarantavat perustuslain takaaman perusturvan ja välttämättömän toimeentulon.
Hallituksen leikkauslait käsiteltiin toisistaan erillisinä, vaikka ne kohdistuvat usein samoihin ihmisiin. Yhteisvaikutukset ovatkin osoittautuneet kohtuuttomiksi ja aiheuttaneet esimerkiksi ulosottomäärien, häätöjen ja asunnottomuuden kasvua.
Leikkausten seurauksena muun muassa työttömyysturvan peruspäiväraha, viimesijainen toimeentulotuki ja kuntoutusraha jäävät eurooppalaisten ihmisoikeussopimusten tulkitseman köyhyysrajan alapuolelle.
Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin oma-aloitteisesti ja kirjannut ihmisoikeuksien edistämisvelvoitteen myös omaan perustuslakiinsa.
Silti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tulkinta laiminlyödään eduskunnassa usein. Tämäkin vastoin asiantuntijoiden lausuntoja.
Työoikeuden emeritusprofessori Matti Mikkola väittää uudessa teoksessaan, että Suomi on tällä vaalikaudella luopunut taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien noudattamisesta.
Esimerkiksi lakko-oikeuden kaventaminen osakkeenomistajien suojaamisen perusteella ja työntekijöiden irtisanomissuojan heikentäminen on tehty Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Silti Suomi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan vannoo sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen nimiin, vaikka itse heikentää sitä toiminnallaan.
Kokoomus ilmoitti vaalikauden alussa halunneensa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden, jotta se voi vaikuttaa lakien läpimenoon. Jo tämä itsessään on räikeästi vastoin valiokunnan tarkoitusta ja tehtävää.
Perustuslakivalvonnan mureneminen on pääministeri Orpon (kok.) kauden isoimpia vahinkoja, mutta se on aiheuttanut vain vähän keskustelua.
Seuraavan hallituksen on nopeasti palautettava perustuslain, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Tarvitaan keskustelu siitä, miten valvonnan riippumattomuus jatkossa varmistetaan. Päätöksiä tehtäessä perusoikeuksia on kunnioitettava, ettei kukaan joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.
Riskinä on oikeusvaltion heikentyminen, kuten Puolassa ja Unkarissa kävi. Niin ei saa käydä Suomessa.
Vaasasta.