Perustuslain mukaan: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”
Edustajamme eduskunnassa ovat säätäneet tarkemmin sosiaalihuolto- ja terveydenhuoltolaeilla, mitä tuo riittävä tarkoittaa. Lait on säädetty kuitenkin erilaisen väestön ikärakenteen tarpeisiin, kuin mitä se nykyisin on. Väestö on vanhentunut. Vanhuus ei tule yksin, vaan tuo mukanaan sairauksia ja vaivoja. Samalla on synnytetty yhä vähemmän uusia työntekijöitä veroja maksamaan. Yksin eläkeläisten maksamat omat verot eivät kuitenkaan riitä heidän hoivaansa.
Moni hallitus ja eduskunta ehti funtsata, että miten uudistettaisiin sosiaali- ja terveydenhuoltoa (sote) siten, että suuretkin ikäluokat saataisiin aikanaan hoivaten kunnialla hautaan.
Vasta Sanna Marinin hallitus, jossa keskustakin oli mukana, sai valmisteltua sotelait siihen malliin, että eduskunta suostui säätämään esitykset laeiksi.
Keskusta kuitenkin jätti soteprosessin kesken ja siirtyi vaaleissa oppositioon. Vain RKP vei viestikapulan uuteen hallitukseen.
Nyt jo keskusta teki vastuusta vapaana välikysymyksen Petteri Orpon hallitukselle: ”Välikysymys sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalveluista sekä hyvinvointialueiden rahoituksen turvaamisesta.”
Soten rahoitus on varmistettu hyvinvointialueitten rahoituslailla. Sen mukaan julkisen vallan tulee antaa lisärahaa, jos muuten vaarantuisi perustuslaissa taattujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen saanti.
Petteri Orpon hallitus esittääkin lisärahaa tähän tarkoitukseen jo ensi vuoden budjetissa. Lisäksi hyvinvointialueita velvoitetaan tehostamaan toimintaansa. Maksamme itse sosiaaliturvamaksuja, veroja ja omavastuita. Veroja ei passaa nyt heti korottaa, jos on juuri vaaleissa kerännyt ääniä lupaamalla alentaa niitä.
Nyt, kun soten osalta kunta suurennettiin maakunnan kokoiseksi, niin palveluverkko voidaan suunnitella hyvinvointialueen asutuksen mukaan kuntarajoista piittaamatta. Se on siis hyvinvointialueitten tehtävä. Muutos vie aikaa ja vaatii uusien hoitopaikkojen rakentamista suuremmille väestöpohjille.
Nyt vasta on ajettu uutta hallintoa sisään. Joitain tietoja on tihkunut itse palveluverkon kehittämisestä. Toimipaikkojen vähentämisestä ja palvelujen keskittämisestä. On käyty ja on käynnissä muutosneuvotteluja.
Vasta vuosien päästä nähdään, missä määrin uudistus loiventaa kustannuksien nousua.
Keskusta vaatii poliittisista syistä, ettei lähipalveluja saa supistaa. Oikeastaan ei lainkaan harventaa nykyisestä palveluverkkoa.
Soten palveluverkko on kuitenkin paljolti vielä hevosaikakauden perua eli kuntajaon mukainen.
Autoistuminen ja tiestön parantuminen on vähentänyt matkan merkitystä kilometreinä ja aikana terveysasemalle tai muuhun sotepalveluun. Odotusaika kotona on paljon merkittävämpi.
Pelastuspalvelut ja päivystysverkko ovat oma asiansa. Lääkäri voi tulla nyt helikopterillakin sinne, missä hätä yllätti.
Omakohtaisesti ajattelen niin, että palveluni pitää olla sitä lähempänä, mitä useammin sitä tarvitsen. Lyhimmillään palvelu tuodaan kotiin. Pisimmillään, jos tarvitsee esimerkiksi elinsiirtoa tai on palanut pahasti, niin pitää mennä Helsinkiin.
Hyvinvointialueilla keskussairaalat ja yliopistosairaalat säilyvät. Edelleen tulee olemaan kiinteitä sotekeskuksia asutuksen mukaan sijoitettuina. Terveysasema ja hammashoitola voivat kulkea myös pyörien päällä. Itsehoitomahdollisuudet lisääntyvät. Myös sähköisiä palveluja aiotaan lisätä. Julkinen puoli on vain jäljessä yksityistä digiklinikkojen perustamisessa. Voimme käydä tulevaisuudessa tekoälyn vastaanotolla kuitua pitkin.
Markus E. Myllymäki
Vaasa