Politiikan penkkiurheilijan kannalta mielenkiintoa riittää taas kesälomien jälkeen niin uutisoinnin seuraamiseen kuin keskusteluun osallistumiseenkin. Väriläiskä perussuomalaiset ovat tulleet pysyvästi valtakunnan politiikan kärkipaikoille.
Vai onko sittenkään?
Voidaan perustellusti väittää, että perussuomalaisten kannatuksen nousu viime kevään eduskuntavaaleissa ohi SDP:n oli paradoksaalisesti vihervasemmiston ansiota. Se on osaksi myös suomalaisen valtamedian poliittisen ohjailun ansiota, kuten perussuomalaiset itse usein väittävät. Perussuomalaisissa ollaan selvästi tyytymättömiä mediaan.
Ihmisryhmien epäoikeudenmukainen kohtelu synnyttää usein vastavoiman. Tämän osoittaa historiakin. Media on valtiomahti, joka jyrää niin hallitukset ja eduskunnankin mennen tullen.
Monen muunkin kuin perussuomalaisen mielestä objektiivisesta vallan vahtikoirasta on tullut liiaksi vasemmiston sylikoira, joka räksyttää vain keskusta-oikeistolle.
Jos huumekoira ei haista ja ilmoita isäntänsä huumekätkön löytymisestä, sen pitää vaihtaa alaa. Siitä, onko medialla liikaa valtaa esimerkiksi mielipiteiden muokkaajana ja onko sen tehtävä yleensäkään muokata mielipiteitä, olisi käynnistettävä laaja keskustelu nopeasti.
Epäoikeudenmukaisuuden tunne on sen vastavoiman takana, joka on osaltaan synnyttänyt poliittisen ilmiön, puolueen nimeltä Perussuomalaiset.
Puolue vaikuttaa koostuvan monenlaisista, muun muassa oikeudenmukaista ja puolueetonta mediaa vaativista ihmisistä, usein ns. duunareista, jotka ovat olleet kaikkien muiden puolueiden äänestäjiä. Siksi perussuomalaisilta puuttuu pitkäjännitteinen sitoutuminen melko uuteen puolueeseensa.
Puolueen johdon pitäisi olla erityisen tarkka omien kansanedustajien tekemisistä. Mielellään jo ennen kuin hyväksytään ehdokkaaksi. Perussuomalaiset näyttävät olevan koko ajan median erikoisseurannan kohteena enemmän kuin mikään muu puolue.
Perussuomalaisia pelätään varsinkin vasemmistossa ja vasemmistopuolueet yhdessä median kanssa keksivät tekosyitä, jos ei oikeita syitä ole, polkea ”persut” maan rakoon.
Esimerkkinä viime kesän rasismikeskustelu, joka parsittiin kokoon suurimmaksi osaksi jopa 15 vuoden takaisista kirjoituksista, kun ei uudempaa materiaalia löytynyt. Heidät yritetään saada näyttämään hylkiöiltä, joille ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus eivät merkitse mitään.
Siksi esimerkiksi vornasherkkupaloja ei varsinkaan perussuomalaisilla ole varaa tarjoilla enää yhtäkään vihervasemmistolle ja medialle.
Perussuomalaiset ovat ajautuneet niin tukalaan tilanteeseen, ”siltaan”, että puolueen yhtenäisyys on enemmän kuin koetuksella. Jo pelkkä antipopulistinen säästöpolitiikka hallituksessa, jota se joutuu tekemään muiden oikeistopuolueiden kanssa, on riski perussuomalaisten yhtenäisyydelle. Edelliseltä hallitukselta saatu perintö oli sen verran velan ja tyhjän päälle rakennettu kupla.
Kaikki perussuomalaisia äänestäneet eivät tätä gallupeista päätellen ymmärrä tai hyväksy.
Nykytilannetta voi sanoa perussuomalaisten tulikokeeksi. Jos tästä syntyneestä tilanteesta selviää, selviää kyllä tulevistakin vastoinkäymisistä. Silloin perussuomalaisilla saattaa olla mahdollisuus jäädä pysyvästi, tai ainakin vuosiksi valtakunnan politiikan kärkipaikoille, hallituspuolueeksi.
Uusia syöttöjä suoraan vasemmiston ja valtamedian lapaan perussuomalaiset tuskin kestävät.
Martti Saarikoski
Seinäjoki